Tammikuu 1940
100 lasta Tukholmaan
Pohjoismaisen avun keskus, jonka tehtävänä on mm. järjestää lasten siirtoa Suomesta ruotsalaisiin koteihin, on jo ehtinyt sijoittaa useita satoja henkilöitä eri puolille Ruotsia. Koska toimitussihteeri arveli, että monia maassamme kiinnostaisi kuulla, miten pakolaisistamme huolehditaan tuolla puolen Pohjanlahden, kehotti hän minua kertomaan Lapsi ja Nuoriso -lehden lukijoille matkasta muutamia viikkoja sitten, jolloin yli 100 pakolaista kuuden matkaohjaajan opastamina, allekirjoittanut näiden joukossa, matkusti läntiseen naapurimaahamme.
Oli kolea joulukuun ilta...
Koleana joulukuun iltapäivänä kokoontuivat kaikki matkalle lähtijät. Lapset jaettiin ryhmiin ja jokainen matkaohjaaja sai tällaisen ryhmän valvottavakseen. Ne kymmenkunta äitiä, jotka seurasivat mukana, hoitivat luonnollisesti omat lapsensa.
Matkan varrella nousi asemilta lisää väkeä, joka liittyi joukkoomme. Tullissa kävi hälinä ja se aivan vilisi pientä väkeä. Tullimiehillä oli kova työ matkatavaravuoren kimpussa, jonka heidän eteensä ladoimme. Laivalla oli meitä vastassa joukko iloisia ruotsinmaalaisia lottia, jotka veivät lapset hytteihin ja riisuivat heiltä päällysvaatteet.
Laiva lähti. Lapset saivat ilta-ateriansa ja vähän lääkettä meritautia vastaan ennen nukkumaan menoa. Ahvenanmerellä kävi kova aallokko, ja miltei kaikki tulivat merisairaiksi, mutta lähestyessämme Ruotsin saaristoa olimme jälleen reippaita ja pirteitä.
Lapsista oli hauskaa päästä kannelle juoksentelemaan – tietenkin aikuisen silmälläpidon alaisina – ja sen jälkeen maistui lottien tarjoama ateria erinomaiselta.
Lotat ja partiolaiset vastassa
Illalla saavuimme Tukholmaan. Ruotsalaiset lotat ja partiolaiset olivat meitä vastassa ja auttoivat meitä sijoittamaan lapset autoihin ja selvittämään matkatavarat.
Äidit, joilla oli aivan pieniä lapsia, sijoitettiin pikkulastenkotiin, toiset pakolaiset kaupungin eri lasten- ja vastaanottokoteihin. Mikä ilo olikaan ajella pitkin valaistuja katuja! Ikkunoista loistivat joulukuuset, mainosvalot ja häikäisevän kirkkaat lyhdyt paloivat joka puolella.
”Kuinka he uskaltavat pitää näin paljon valoa?” kuului huolestunut lapsenääni minun ryhmästäni.
Vastaanottokodissa, joka oli varattu minun ryhmäni lapsille, huolehdittiin heistä mitä parhaiten. Heidät sijoitettiin suuriin saleihin, joissa joulukuuset ja kynttilät kodikkaasti paloivat. Runsas joulupöytä ja lahjat, makeiset ja leikkikalut, joita riitti joka lapselle, teki illasta juhlan.
Sinä iltana surisivat makuusalissa autot ja lentokoneet, kompasteltiin kuvakirjoihin ja rakennuspalikkoihin. Lapset selittivät posket innosta hehkuen, että täällä on niin mukavaa, etteivät ensinkään halunneet toiseen paikkaan. Väsyneinä, mutta tyytyväisinä he viimein nukahtivat. Niin päättyi uuden vuoden ensimmäinen ilta vieraassa maassa.
Jos Ruotsikin joutuisi sotaan...
Kahden seuraavan päivän aikana lähetettiin lapset ruotsalaisen Suomen Avun toimesta eri perheisiin, jotkut laitoksiin, useimmat maaseudulle. Huoltajat ovat sitoutuneet hoitamaan lapsia ilmaiseksi ja jos kävisi niin, että Ruotsikin joutuisi sotaan, sijoittamaan heidät varmaan turvapaikkaan.
Suomen Apu valvoo hoitokoteja ja tekee parhaansa sijoittaakseen jokaisen lapsen, samoin kuin jokaisen äidin lapsineen, sopivaan ympäristöön. Kuukautinen hoitomaksu vaihtelee 0–800 markkaan riippuen vanhempien maksukyvystä. Ne suoritetaan järjestön Suomen-osastolle, joka puolestaan lahjoittaa rahat puolustuslaitokselle.
Kun eräänä päivänä kävelin suomalaisten lasten kanssa Tukholman kaduilla, pysähtyivät ihmiset kuullessaan puhuttavan suomea ja nyökkäsivät ystävällisesti meille. Eräät kiltit tädit ja sedät antoivat jopa kruununrahojakin makeisia varten. Lapset olivat tästä luonnollisesti vähän hämillään.
Jokainen meistä tunsi kuitenkin lämpimän ailahduksen sydämessään, kun eräässä kadun kulmassa joukko Tukholman nuorisoa kohotti meille Eläköön-huudon. Ymmärsimmehän, ettei kunnianosoitus kohdistunut meihin, vaan maahamme ja urhollisiin poikiimme rintamalla.
”Ruottalaise ova eri kivoi ihmissi”, lausui armollisesti eräs pieni 11-vuotias väärentämättömällä Turun murteella.
Terveisiä äidille!
Seuraavana päivänä saatoin ryhmäni viimeiset lapset asemalle. He matkustivat kaikki pieneen kaupunkiin länteen päin asettuakseen siellä perheisiin.
”Terveisiä Suomeen!” huusivat lapset junan lähtiessä liikkeelle.
”Terveisiä äidille!” piipitti pieni 6-vuotias toisten selän takaa. Lupasin viedä terveiset perille. Kevein mielin lähdin paluumatkalle. Tiesinhän, että lapset olivat hyvissä käsissä.
Margit Törnudd
FT Margit Törnudd tutki väitöskirjassaan (1956) huostaanottojen syitä, hoitomuotoja ja arvioi lasten tulevaa sosiaalista selviytymistä.
”Hän otti kantaa kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka koskivat lasten terveydenhoitoa, lapsipsykiatriaa, psykoanalyysin soveltamismahdollisuuksia, sosiaalityön uusia virtauksia kuten case workia, ja arvioi niiden soveltuvuutta Suomen ja Helsingin oloihin. Ennen kaikkea hän loi kuvaa siitä, millaista olisi hyvä lastensuojelu, ” kirjoittaa J. P. Roos toimittamassaan Huostaanottokirjassa (2002).
Törnudd jäi eläkkeelle lastenhuoltotoimiston toimistopäällikön tehtävästä 60-luvun puolivälissä.
