Pääkirjoitus 6.10.2008

Yhteinen eettinen perusta

 

Vajaan vuoden sisällä Suomea on järkyttänyt toinen traaginen joukkomurha koulussa. Suru on hiljentänyt omaiset, läheiset ja koko maan. Päällimmäisenä kysymyksenä on kaikilla: miksi? Miksi tällaisia Myyrmannin, Jokelan, Keravan ja nyt Kauhajoen kaltaisia tapahtumia?

 

Tapahtuman jälkeisessä uutisoinnissa on nostettu esiin monia vastauksia – niin syitä kuin niiden ratkaisuehdotuksiakin. Tapahtumien samanlaisista piirteistä huolimatta yksiselitteisiä vastauksia ei löytyne, mutta parhaimmillaan käynnistynyt keskustelu antaa todellista kuvaa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnista. Heidän hyvinvointinsa turvaamiseen olisi nyt löydettävä konkreettisia tapoja.

 

Kilpailuyhteiskunnassa kaikille elämänaloille – myös koulutukseen – yltävä kovuus on työ- ja suorituskeskeistä. Markkina-arvo ohittaa ihmisarvon. Keskeistä on yksilöllisyys ja itsekeskeisyys: jokainen on oman onnensa seppä. Yhteiskunta ja yhteisö eivät saa mitään yksilöiltä kieltää, mikä synnyttää ahdistusta ja pelkoja. Tässä kriisissä tarvitaan yhteinen eettinen perusta, yhteiset arvot ja hyveet. Tämä on sitä kaivattua yhteisöllisyyttä. Kouluissa ja laajemmaltikin yhteiskunnassa tarvitaan arvo- ja rauhankasvatusta.

 

Lasten ja nuorten todellisten ystävien puute on todettu tuoreissa tutkimuksissa. Kuuluminen harrastus- tai muihin vapaa-ajan yhteisöihin on tärkeää. Sitä eivät virtuaaliyhteisöt tai -ystävät voi korvata. Liian monet lapset ja nuoret elävät yksinäisyydessä tietoisesti tai tahattomasti eristäytyneinä, vaikka he tarvitsisivat läsnä olevia ja välittäviä aikuisia ja läheisiä. Huolenpito läheisestä on arjen yhteisöllisyyttä. Asioihin on syytä puuttua varhain, jos näkee huoleen aihetta.

 

Suomi on väkivaltainen maa. Täällä ihannoidaan ja käytetään väkivaltaa. Siihen turvaudutaan ristiriitatilanteissa kodeissa, kouluissa ja kaduilla. Huolestuttavaa on väkivallan raaistuminen, lisääntynyt aseiden käyttö sekä se, että tytöt käyttävät yhä yleisemmin ruumiillista väkivaltaa. Väkivaltatilanteissa näyttää purkautuvan silmitön, patoutunut viha.

 

Rahalla ei kaikkea ratkaista, mutta sitäkin tarvitaan. Tarvitaan kattava ja laadukas palvelujärjestelmä. Tarvitaan lisäresursseja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, lastensuojeluun ja koulujen oppilashuoltoon. Nuoria aikuisia opiskelijoita ajatellen tarvitaan erityisesti ammattikorkeakoulujen ehkäisevän terveyshuollon kohentamista ja yhtenäistämistä.

Monet näistä asioista ovat kuntien vastuulla. Kuntavaalit ovat ovella. Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen mukaan 77 prosenttia lapsitalouksista aikoo äänestää varmasti tai melko varmasti. Silti 52 prosenttia vastaajista ei osaa sanoa, mikä puolue heidän asuinkunnassaan parhaiten ajaa lapsiperheiden asiaa. Vastausta ei tunnu löytyvän myöskään toreilla liikkuvilta puolueiden ilmapallokauppiailta.

 

Mauri Upanne

Päätoimittaja

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja