Pääkirjoitus 09.11.2007

Arjen isyys

Tätä kirjoittaessani Isänpäivä on parin viikon päässä. Sinun tätä lukiessasi siihen on enää kaksi päivää. Isästä ja yleisemminkin miehestä on kuitenkin syytä kirjoittaa joka päivä.
Olen itse isä, isäpuoli ja isoisä. Kai aika tyypillistä tänä päivänä minun ikäiselleni miehelle. Isyys on moniulotteinen ja -ilmeinen. Eikä aina niin itsestään selväkään.

Nettihaku tuotti isänpäivästä 31 000 osumaa. Ensimmäisinä tulee opastus painattaa persoonallinen lahja tai hankkia hyvänolon tuotteita isälle. Netin mukaan isänpäivä tuo tungoksen myös kirjakauppaan, jossa paketteihin kääritään tietysti jännäreitä mutta myös kapalointioppaita.
Jälkimmäinen kertoo osaltaan uudesta isyydestä. Eikä kysymys ole vain lahjan antajan vaan myös saajan näkemyksestä.

Olin tänä vuonna mukana valitsemassa Vuoden Isää, joka julkistettiin Isänpäivän aattona. Taustalla on halu nostaa isän roolia korostetusti esiin niin perhepolitiikassa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vuoden Isä -palkinnolla halutaan kiinnittää huomiota isän merkitykseen ja rooliin vanhempana. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus olla mukana lapsen kasvussa. Näitä oikeuksia ei vanhempien erokaan kumoa.

Tutkimukset ja käytännön kokemukset valitettavasti kertovat, että isien kokema elätysvastuu on esteenä vanhempainvapaan ottamiselle. Isät kokevat vastuuta perheen talouden hoitamisesta ja äidit lasten kasvatuksesta. Me isät ja isoisät haemme kuitenkin uutta roolia niin kotona kuin esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyössä. Lähtökohtana on säilyttää miehen rooli.

Keskeistä on arjen isyys. Jokaisella miehellä on oikeus ja mahdollisuus oman isyytensä toteuttamiseen.


Mauri Upanne
päätoimittaja
Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja