Klassikot kunniaan

Kuvat ovat tärkeitä Sophia Janssonille

Moomin Characters -yhtiön taiteellisen johtajan Sophia Janssonin kohdalla kuvittelee helposti, että hänen lempikirjansa olisi ilman muuta joku hänen tätinsä Tove Janssonin teoksista.

Suurimman vaikutuksen nuoreen Janssoniin teki kuitenkin Eric Linklaterin Kuussa tuulee (Wsoy). Muumi -kirjojakin hänelle kyllä luettiin, mutta niitä ei tuputettu.

– Ne olivat jotenkin liian lähellä, Jansson kertoo.

Kuussa tuulee kertoo tarinan kahdesta pienestä tytöstä, jotka pelastavat ryövätyn isänsä.

– Isäni luki kirjan minulle, ja hänellä saattoi olla siinä pieni taka-ajatus, Jansson nauraa.

Tarinan lisäksi Jansson oli vaikuttunut kirjan kannen maalauksellisuudesta, joka muistutti hyvin paljon Toven kuvamaailmaa.

– Visuaalisella maailmalla on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Isoäitini, joka myös luki minulle paljon, oli kuvittaja.

Jansson on säästänyt lapsuutensa kirjat, ja hänellä on hyllyssä erityisesti kuvakirjoja. Omille lapsilleen hän on lukenut myös paljon.

– Minulla oli semmoinen kuvitelma, että kaikki vanhemmat lukevat lapsilleen. En ajatellut asiaa sen kummemmin ja luin ääneen pojille hyvin pitkään.

– Kuussa tuulee -kirjaakin yritin pojillenikin ehdottaa, mutta eivät he siitä oikein innostuneet.

Ääneen lukeminen on Janssonin mielestä ihanaa, koska tarina saa siitä lisäelementtejä.

– Lukija antaa tarinalle oman äänensä. Ei ääneen lukemisen tarvitsisi olla lasten juttu. Aikuistenkin pitäisi tehdä sitä toisilleen, Jansson muistuttaa.

Eric Linklater (1899–1974) oli skotlantilainen kirjailija, jolle myönnettiin kirjasta Kuussa tuulee (engl. The Wind of the Moon) Carnegie -mitali vuonna 1945. Kirja kertoo Dinah- ja Dorinda -sisaruksista, jotka etsivät sotaan lähtenyttä isäänsä apunaan Kultapuuma ja Hopeahaukka. Linklater kirjoitti alun perin kirjan pojilleen helpottamaan sotavuosien ankeutta. Suomessa kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 ja se saavutti heti suuren suosion.

Teksti: Hanna-Mari Savolainen

Kuva: Erja Sandell