Klassikot kunniaan

Jaakko Vaakko Vesirotta auttaa Jaana Kapari-Jattaa rauhoittumaan

 

Kirsi Kunnaksen rakastettu runokirja Tiitiäisen satupuu (WSOY) on kirja, jonka suomentaja Jaana Kapari-Jatta osaa parhaiten ulkoa. Kapari-Jatan vanhemmat lukivat kirjaa ensin hänelle, ja opittuaan lukemaan ensimmäisellä luokalla alkoi hän lukea sitä itse.

 

− Paras lapsuuden muisto kirjan runoista on, kun kävin 10-vuotiaana naapurin näyttelijän luona lausuntatunneilla ja opettelin lausumaan niitä.

 

Kapari-Jatta on tietysti lukenut runoja lapsilleen ja lapsenlapselleen, ja kirjasta on tullut tärkeä myös heille. Tiitiäisen tuutulaululla on erityinen merkitys Kapari-Jatan perheessä.

 

− En osaa laulaa, ja olen iltalaulun sijaan lausunut tämän runon. Näen pienet lapset tiitiäisinä, kun he alkavat nukkua ja runoa mukaillen voin silitellä heitä ja laittaa silmiä hellästi kiinni.

 

Kapari-Jatalle itselleen tärkein Kunnaksen runoista on Vanha vesirotta.

 

− Jos minun täytyy sietää jotakin, esimerkiksi kipua hammaslääkärillä tai jos minua hermostuttaa, alan mielessäni lausua runoa. Se saa minut rauhoittumaan.

 

Kunnaksen runot ovat opettaneet Kapari-Jatalle myös oivaltamista ja vaikuttaneet jopa uranvalintaan.

 

− Ne eivät ole mitään tyhjänpäiväisiä loruja, vaan niissä on paljon isoa sisältöä. Niitä voi lukea monta kertaa ja löytää aina eri asioita.

Teksti: Hanna-Mari Savolainen

Kuva: Virpi Lehtinen

Tiitiäisen satupuu (1956) oli runoilija, suomentaja ja lastenkirjailija Kirsi Kunnaksen (s. 1924) ensimmäinen oma lastenkirja. Hän sai kirjasta ensimmäisen neljästä hänelle myönnetyistä Valtion kirjallisuuspalkinnoista. Satupuu sai jatkoa Tiitiäisen tarinoista (1957), Tiitiäisen pippurimyllystä (1991), Tiitiäisen tuluskukkarosta (2000) ja Tiitiäisen runolelusta (2002). Kunnaksen erittäin laaja tuotanto sisältää runoteoksia, satukirjoja, draamaa ja tietokirjoja. Hänet tunnetaan myös Eppu Normaali -muusikoiden Martti ja Pantse Syrjän äitinä.