|
|
![]() Vuonna 1926 syntynyt Bo Carpelan on tunnetuimpia ruotsinkielisiä kirjailijoita Suomessa. Monipuolinen ja tuottelias kirjailija on kirjoittanut myös useita lasten- ja nuortenromaaneja. 60-luvulla filosofian tohtoriksi väitelleen Carpelanin teoksia on käännetty useille eri kielille, esimerkiksi kiinaksi, kreikaksi ja gujaratiksi. |
Klassikot kunniaanBo Carpelan ihailee Peik-pojan rohkeutta
Kirjailija Bo Carpelan sai Barbra Ringin kirjoittaman Peik-kirjan (Wsoy) joululahjaksi 30-luvulla, ja ihastui kirjaan heti. – Peik on kirja pienestä orvoksi jääneestä pojasta, jonka vanha professori-setä on ottanut huollettavakseen. Eniten minua sykähdytti Peikin rohkeus ja se kuinka hän pärjäsi vanhempien kuoleman aiheuttaman tragedia yli. Ja kirjan piirrokset ovat uskomattoman hauskoja! Carpelan kertoo. Peikin lisäksi Carpelan rakastui hevoskuski Ondersoniin, josta tuli Peikin ystävä. – Ondersonilla oli aina hyviä vastauksia Peikin kysymyksiin, ja toivoinkin silloin, että minun vanhempani olisivat olleet samanlaisia kuin Onderson. Peikin maailma heijastui myös Carpelanin omiin lastenkirjoihin. – Erityisesti Julius-kirjassani on Peikin menoa. Vaikka Carpelan luki omille, nyt jo aikuisille lapsilleen paljon, Peikiä hän ei kuitenkaan muista lukeneensa. – Lasteni ollessa pieniä tulivat Muumi-kirjat, ja TinTiniä luettiin myös paljon. Peik on Carpelanin mielestä kirja, joka elää yli sukupolvien, vaikka hän tosin epäilee, että nykyajan lapset eivät Peikin huumoria ymmärrä. Carpelanilla on edelleen vanha, revitty kappale vielä tallessa. – Luin sen edellisen kerran noin seitsemän vuotta sitten ja vaikka lukukokemus aikuisena on erilainen, sykähdytti kirja minua vieläkin.
Hanna-Mari Savolainen Kuva: Irmeli Jung
Ensimmäinen Peik-kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1917 ja siitä on otettu useita uusintapainoksia, viimeisimmät 90-luvulla. Barbra Ring oli vuonna 1879 syntynyt norjalainen kirjailija. Hänet tunnetaan myös kirjoista "Metsähiiri", "Anna-Kaarina" ja "Tertit". |
![]() "- Mummot on sit ihan hupsui kysymään, sanoi Peik. -Kaik aikuset kyselööt. Mutta totuuden nimessä hän lisäsi: - Mut Ondursen kerto.Ja Peik muisteli, miten Ondursen ja hän olivat jutelleet kaiken maailman asioita, ja äkkiä hän laski lyijykynän kädestään ja painoi pienen päänsä pöytää vasten.- Miulla on ikävä, hän mutisi." |