Syyskuu 1940

 

Nuoret rikolliset

Asiallisesti lakiin tuli nuorisovankilan osalta se lisäys, että milloin nuoren, vapausrangaistukseen tuomitun henkilön määräämisestä nuorisovankilaan on kysymys, vankilaoikeuden on käsiteltävä asia viipymättä.

 

Nuorisovankilasta vapauttamista koskevaan säännökseen taasen tuli se muutos, että nuorisovankilaan määrätty voidaan vapauttaa, ei vain ehdollisesti, vaan myös ehdottomasti, kun yleisen oikeuden tuomitsema rangaistuksen aika on päättynyt.

________________________________________________________________________

 

Jopa kuritushuonetta!

 

Kaiken kaikkiaan nuoren rikoksentekijän käsittely tulee uusien lakien mukaan huomattavasti joustavammaksi kuin nykyisin on laita. Yksilön tarpeiden ja rikoksen laadun mukaan voidaan käyttää vastaisuudessa seuraavaa asteikkoa:

 

*syytteestä luopumista,

* tuomitsematta jättämistä,

* ehdollista tuomiota,

* sakkoa,

* vankeutta,

* kuritushuonetta ja

* nuorisovankilaa.

 

Huomattavaa edelleen on, että useimpiin edellä luetelluista käsittelytavoista tulee liittymään joko lastensuojelulain tahi rikoslakien edellyttämä valvonta.

________________________________________________________________________

 

Omat pitovaatteet

 

Oikeudenkäynti tulee muuttumaan myös huomattavasti. Raastuvanoikeudessa, missä on useampia osastoja, kaikki nuoria rikoksentekijöitä koskevat asiat on käsiteltävä samalla osastolla.

 

Yleisen syyttäjän, oikeusistuimen ja vankilaoikeuden tulee tarkoin perehtyä nuoren rikoksentekijän henkilöllisyyteen. Ns. esi- eli henkilötutkimukset on toisin sanoen otettava käytäntöön.

 

Tutkintovankeudessa, kuljetuksen aikana ja oikeuspaikalla nuorta henkilöä on pidettävä erillään muista vangeista ja yleisöstä, jotapaitsi hänen on sallittava käyttää omia pitovaatteita.

 

Alle 18-vuotiaan asian käsittelyn oikeusistuimessa tulee aina tapahtua suljetuin ovin. Nuorta rikoksentekijää avustamaan oikeudenkäynnissä voidaan myös määrätä asianajaja, jonka palkkio maksetaan valtionvaroista.

 

Tarkoitus on, että lait tulevat voimaan vuoden 1942 alusta.

________________________________________________________________________

 

Keravan Nuppulinna

 

Mitä nuorisovankilaan tulee, on sitä varten jo olemassa tarkoituksenmukainen laitos Keravalla. Laitos on poikia varten ja siinä on tilaa n. 250 hoidettavalle. Tyttöjen erityiskäsittelyä varten olisi kaiketi Hämeenlinnaan järjestettävä erityinen laitososasto. Kummassakin paikassa on mahdollisuuksia sekä teollisuus- että maatalouskasvatuksen järjestämiseen. Sen kokeilevan työn, mitä Keravan nuorisovankilassa on 15 vuoden aikana tehty, uusi lainsäädäntö tulisi pääpiirtein omaksumaan. Parannusta tulisi tapahtumaan seuraavissa kohdin:

 

1)      eroa ei tehtäisi enää kuritushuone- ja vankeusvankien välillä;

2)      uusi vanki saisi vapaa-aikana työskennellä omaksi hyödykseen;

3)      vanki saisi kokonaan käyttää hyväkseen ansiorahojaan;

4)      asteittaisessa käsittelyssä otettaisiin käytäntöön erityinen kuriluokka ja

5)      ylimmän luokan vanki saisi käyttää johtajan luvalla omaa pukua, työskennellä laitoksen ulkopuolella ilman vartijaa sekä käydä omaisensa, kasvattajansa tai tulevan työnantajansa luona.

 

Että uudet lait tulisivat kutakuinkin tyystin poistamaan lyhyiden vapausrangaistusten käytön, siitähän on jo aikaisemmassa kirjoituksessa huomautettu.

 

Uusien lakien vahvistamisen johdosta on lopuksi lyhyesti todettava, että lastensuojelulain 8§:n 2 momentin edellyttämä rikoslakien korjaus on nyt siis suoritettu. Mutta ei vain tätä. Olemme nuorten rikollisten käsittelyssä vähitellen pääsemässä sille tasolle, millä useimmat sivistyskansat ovat jo ennen meitä olleet.

________________________________________________________________________

 

 

Kärsiikö lapsi köyhyydestä ja puutteesta?

 

Professori Hildegard Hetzer osoittaa monia esimerkkejä siitä, miten köyhän kodin lapsi jää henkisessä kehityksessä jälkeen varakkaamman kodin lapsesta vain sen vuoksi, ettei hänellä ole aikaa ja mahdollisuuksia henkiseen askarteluun, vaan hänen aikansa ja voimansa kuluvat ponnistellessa ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

 

Silti ei köyhyys sellaisenaan ole järkyttävästi traaginen elämys lapsille, koska esim. nuorten itsemurhissa näyttää köyhyydellä olevan vain vähän merkitystä. Tilastollisesti tutkitusta 1 152 koululaisen itsemurhasta vain 7 % oli johtunut taloudellisista seikoista, kun sen sijaan neljännes aikuisten itsemurhista johtuu niistä.

 

Edelleen voidaan todeta, että elämänväsymystä ja elämänilon puutetta ilmenee enimmäkseen vain sairaalloisissa, heikoissa lapsissa, vaikka luonnollisesti aliravitsemustila on usein köyhyyden seuraus, toisinaan myöskin vanhempien ja kodin ymmärtämättömyyden.

________________________________________________________________________

 

Vaarallista hemmottelua

 

Lapsen hemmottelu aiheuttaa myöskin elämänväsymystä ja köyhä lapsi saattaa joutua äitinsä hemmottelemaksi paljoa enemmän kuin varakas lapsi, koska lapsi usein on rakkain olento maailmassa yksinäiselle äidille, ja köyhyytensä käsittävä äiti koettaa korvata lapselle elämän puutteellisuuden liioitellulla hellittelyllä. Prof. Hetzer on laskenut, että hänen tutkittavakseen joutuneista heikontunutta elämäntunnetta osoittavista lapsista

* 41 % oli saanut henkisen laimeutensa sairaudesta

* 22 % hemmottelusta

* 10 % yhteiskunnallisista syistä ja

* 27 % köyhyydestä.

 

Voimme siis todeta edellä esitettyjen tutkimusten tuloksena, että lapsi kärsii köyhyydestä ja puutteesta mutta tavalla, joka määrätietoisen sosiaalisen toiminnan avulla on poistettavissa, järjestämällä kasvaville tarpeeksi oleskelupaikkoja, luku- ja kirjoitushuoneita henkistä askartelua ja ajanvietettä varten ja pitämällä huolta siitä, että he saavat kunnollista ravintoa ja normaalista ruumiinhoitoa.

 

Kun köyhyyden vaikutukset aiheuttavat kuitenkin monella tapaa elämänkelpoisuuden vähentymistä, on yhteiskunnankin kannalta edullista, että niitä vastaan taistellaan kaikin mahdollisin keinoin.

 

________________________________________________________________________

 

Pohjolan Poikakodin perustamisesta 25 vuotta

 

Syksyllä vuonna 1915 matkusti diakoni Yrjö Siltanen yhden pojan kanssa Sutela-nimiseen taloon Oulujoelle aloittamaan Pohjolan Poikakodin työtä. Mutta jo parin kuukauden kuluttua, koti pääsi muuttamaan nykyiseen paikkaansa Muhokselle, ja oppilaiden lukumäärä oli kasvanut kolmeksitoista. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana on koti laajentunut suuresti, niinpä viime vuoden lopussa olikin sen oppilaiden määrä 243, oppilaiden kotipaikkakuntien jakaantuessa Suomen kaikkien läänien osalle.

 

Ajatus vakinaisen ja täysin järjestetyn poikain suojelukasvatuskodin perustamisesta syntyi vuonna 1910. Hailuodon lastensiirtolan johtaja Yrjö Siltanen kääntyi varattomien perheiden lastenkasvatuksessa havaitsemiensa suurten puutteellisuuksien johdosta lehtori Georg Waenerbergin puoleen tällaisen kodin aikaansaamiseksi.

 

Kysymystä pohdittiin sitten vilkkaasti Nuorten Ystävät -yhdistyksen johtokunnassa ja jätettiin lehtori Waenerbergin, herra Nyrlundin ja diakoni Siltasen kehitettäväksi.

________________________________________________________________________

 

Senaatin avustus

 

Vuonna 1913 oltiin jo niin pitkällä, että senaatti lupasi perustettavalle kodille avustuksen, jonka suuruus oli 300 mk poikaa ja vuotta kohti. 1915 aloitti koulu toimintansa Sutelassa Oulunjoella, mistä se samana vuonna muutti Muhokselle Kinnulan, Lehtolan ja Pohjolan tilojen taloihin. Oppilasluvun kasvaessa lisättiin henkilökuntaakin. Emännöitsijän, diakonissa Katri Leskelän apulaiseksi otettiin neiti Signe Köpsi. Lääkärinä toimi tri G. Borg ilman palkkaa.

 

Syyskuun 16 p:nä 1916 vihki suojelukasvatuksen tarkastaja J. H. Tunkelo Pohjolan Poikakodin tarkoitukseensa. Oppilasmäärä oli silloin jo kasvanut 25:ksi. Poikien koulutusopetuksesta huolehtimaan kutsuttiin yhteiskoulun opettajatar, rouva Cecilia Siltanen ja ammattiopettajaksi diakoni Jalmari Hakala.

 

Kotia laajennettiin yhä: vuokralla olleiden kahden tilan rakennukset otettiin asuntoahtauden johdosta omaan käyttöön. Rakennukset olivat kuitenkin hyvin huonossa kunnossa, mutta senaatin myöntämällä 45 462 markan suuruisella määrärahalla saatiin ne korjattua vuonna 1918 perusteellisesti.

 

1919 joutui koti toimimaan vaikeissa olosuhteissa. Opistorakennus paloi, ja asuntoahtaus paheni. Seuraavana vuonna lunasti Nuorten Ystävät -yhdistys asunto-oikeuden Pohjolan talon eläkemieheltä ja osti kodin käyttöön Nurkkala-nimisen torpan, joka korjattiin. Samana vuonna rakennettiin uusikin rakennus. Näin saatiin kaksi asuntolaa pojille ja eläkemiehen asunnosta muodostettiin veistosali.

________________________________________________________________________

 

Karjavaara

 

Kodin kasvaminen ja voimistuminen jatkui tasaisesti. Vuonna 1923 vihittiin tarkoitukseensa omin voimin rakennettu opistorakennus ja seuraavana vuonna valmistui suuri karjatalo, Karjavaara, jota varten eduskunta oli myöntänyt 150 000 mk:n avustuksen. 1925 valmistui pojille Tapiola-kotikuntarakennus ja uusia rakennustöitä pantiin alulle.

 

Merkkivuosi kodin historiassa on vuosi 1926, jolloin vihittiin tarkoitukseensa laitoksen siihen saakka suurin rakennus, Pohjola-kotikuntarakennus. Se tuli maksamaan pyörein luvuin 1 200 000 mk, jonka summan valtio oli myöntänyt. Ammattikasvatustyön tehostamiseksi ryhdyttiin vuonna 1928 rakentamaan ammattikoulua ja metallityörakennuksen työt saatiin sinä vuonna päätökseen.

 

Seuraavana vuonna valmistui oma ammattikoulu, jonka kokonaiskustannukset nousivat pyörein luvuin 570 000 markkaan. Valtionapua saatiin 285 250 mk. Lisäksi Sosiaaliministeriö myönsi 136 277 mk koneiden hankkimista varten. Vuoden 1930 alussa kiinnitettiin suutarin-, räätälin- ja puutyöammattiopettajat laitoksen vakinaiseen palvelukseen.

________________________________________________________________________

 

Tarmokkaita ihmisiä

 

Pohjolan Poikakodissa suoritetun opillisen kasvatuksen ohella on päämäräksi asetettu käytännölliseen työhön pystyvien ja tarmokkaiden ihmisten kehittäminen. Maailmahan tuntee ja tunnustaa vain ammattitiedot ja taidot, ja jos näiden hankkimisessa on onnistuttu, on myös kodin tarkoitus saavutettu.

 

Oikeaan ammatin valintaan on kodissa kiinnitetty suurta huomiota ja ehkäisty pintapuolisten ratkaisujen tekeminen. Vielä kuuluu tähän ammatin valinnan neuvonnan puoleen sosiaaliseetilliset opetukset. Edelleen kuuluu ammatillisen kasvatuksen tähän puoleen jatkuvien havaintojen teko oppilaista ja heidän kehityksestään.

 

Oppilaan annetaan tutustua moneen ammatinalaan, kunnes päästään selville hänen luontaisista taipumuksistaan. Oppilasta ei pakoteta opiskelemaan sellaista ammattia, jota hän ei opi tai joka on hänelle vastenmielinen.

 

Siitä, miten oppilaat jakautuvat työ- ja ammattiopetuksen eri osastojen kesken, mainittakoon vuosi 1939 esimerkkinä. Silloin oli oppilaita

* rakennusosastolla 8,

* puusepäntyö- verhoilu- ja väriosastolla 32,

* vaatetyöosastolla 23,

* jalkineosastolla 23,

* paja-, metalli-, putki-, sähkö-, ja konekorjaamo-osastolla 12,

* kirjasidonta-, harja-, vaneri- ym. työosastolla 19,

* puutarhaosastolla samat oppilaat kuin edellä,

* hevoshoito- ja työosastolla 14,

* nautakarja- ja lammashoito-osastolla 10,

* sianhoito-osastolla 8,

* siipikarjanhoito-osastolla 6,

* erilaisissa maanviljelys- ja metsätöissä 38 ja

* vuonna 1938 aikana koepalvelukseen päässeitä 50 oppilasta.

________________________________________________________________________

 

Leikkiä unohtamatta

 

Oppilaiden fyysillinen kasvatus on myös ollut tarkan huomion kohteena. Varsin runsaasti on sen johdosta harjoitettu leikkejä, voimistelua ja urheilua. Vapaa-aikoina on harrastettu myös retkeilyä. Vuosien kuluessa on tehty retkiä Ouluun ja Oulun seudulle, Etelä-Suomen kaupunkeihin, Kuusamon Paanajärvelle, Kiutakönkäälle ja Rokuanvaaroille sekä koskiveneretkiä Pyhäkoskelle.

 

Kiristyvästä taloudellisesta pula-ajasta huolimatta laitos laajeni ja vahvistui 1931–1932. Niinpä 1932 suoritettiin Metsola-kotikuntarakennuksen uudistustyöt sekä rakennettiin 50 sian sikala ja 600–700 kanan kanalarakennus. Näihin aikoihin hankittiin kodille myös saari, Aittosaari Paltamon Kivesjärveltä, johon rakennettiin kodikas erämaja aitoineen ja saunoineen poikien lomanviettopaikaksi.

 

________________________________________________________________________

 

Jälkihuoltoa

 

Kun oli ilmaantunut syitä, joiden johdosta eräisiin poispäässeisiin oppilaisiin oli sovellettava jälkihuoltoa, päätettiin vuonna 1933 ostaa kaksi Soso-palstaa. Valtioneuvosto antoi laitokselle oikeuden rakentaa suoalueelleen työttömiä nuoria miehiä varten jälkihuoltokodin, myöntämällä tarkoitusta varten 25 500 markan avustuksen. Vuonna 1935 valmistui Sosolle asuntola 12 oppilasta ja katsastajaa varten sekä talli ja navetta.

 

Samoin valmistui mainittuna vuonna uusi kasvihuone ja seuraavana vuonna uudenaikainen tomaattihuone. Valmiiksi saatiin myös kotikunta- ja juhlasalirakennus, jonka kustannukset 1 845 000 markkaan, josta valtio suoritti 1 422 500 mk. Laitoksen oppilasmääräkin oli 133 hoidokkia.

 

Viime sodan taisteluissa kaatuivat kodin katsastaja Sulo Matias Mäkäräinen sekä entiset oppilaat Paavo Savolainen, Antti-Jussi Halonen ja Mikko Aitto-oja.

 

Vuonna 1939 on pääjohtokunnan kokoonpano ollut seuraava:

Georg Waenerberg, esimies: pormestari H. A. Kannisto, varaesimies; jäseninä opettaja Ina Borg, rakennusmestari E. Markus, rovasti T. Kajava, veturinkuljettaja J. Kauppinen ja varajäseninä tuomiorovasti A. J. Carstedt, opettaja H. Hieta ja kirkkoherra Veikko Tena.

 

Pohjolan Poikakodin johtokunta:

puheenjohtaja Georg Waenerberg, A. J. Carstedt, kauppias A. Paulamäki, johtaja Y. Heinämaa, taloustirehtööri J. T. Karhu, lääninrovasti K. A. Strömmer, opettajat Ina Borg, A. Kivekäs, rakennusmestari L. Markus ja varajäseninä tri E. Sipilä, rehtori A. Parvela ja esittelijäneuvos L. Kerttula. Sihteerinä toimii kirkkoherra T. Helevä.

________________________________________________________________________

 

Kaikista Suomen kunnista

 

Mainittakoon vielä, että kaikki Suomen läänit ovat lähettäneet kasvatuksen tarpeessa olevia poikia laitokseen. Viime vuoden lopussa oli oppilaita Pohjolan Poikakodissa 243. Oppilasmatrikkeliin on merkitty 25 toimintavuoden aikana 488 oppilaan nimet.

 

Retkikuntia ja muita vierailijoita on käynyt viimeisen 10 vuoden aikana 7 038 henkilöä, minkä lisäksi tulee vielä kodin entisten oppilaiden ja heidän, sekä laitoksessa vielä olevien oppilaiden vanhempien vieras- ja tervehdyskäynnit.