Lokakuu 1940

Hoitajattareksi?

 

Hoitajattaren toimi toimi Jyväskylän kaupungin lastenkodissa julistetaan hoitajatarkoulutuksen saaneiden henkilöiden haettavaksi. Toimesta maksetaan 13 200 markan suuruinen vuosipalkka, josta luontaisetujen korvaukseksi vähennetään 6 000. Luontaisetuihin kuuluu täysihoidon ohella kalustettu huone.

Lisäksi suoritetaan palvelusajasta riippuen ikälisä 4 % neljä kertaa kunkin neljän vuoden kuluttua. Kesälomat kaupungin virkaohjesäännön mukaiset. Irtisanomisaika on 2 kk.

Toimi olisi vastaanotettava mikäli mahdollista kutsun saatua. Hakemukset osoitettavat: Jyväskylän kaupungin huoltotoimistoon 30 päivän kuluessa tästä päivästä lukien.

 

Jyväskylässä, 8 päivänä marraskuuta 1940.

Lastenkodin johtokunta

________________________________________________________________________

 

 

Terveisiä Tukholmasta!

 

Tarkastaja Margit Borg, joka Socialinstitutin kutsumana oli äskettäin esitelmämatkalla Ruotsissa luennoiden myös muutamien yhdistysten pyynnöstä eri tilaisuuksissa siirtoväen huollosta, sodan vaikutuksesta lapsiin ja lastensuojelutyöhön sekä muista sosiaalisista ongelmista sodanjälkeisessä Suomessa, on lehtemme pyynnöstä kertonut matkaltaan seuraavaa:

 

Nuoristotyöttömyyden hoito

 

”Käyntini Ruotsissa oli tällä kertaa varsin kiireinen. Aikaa oli vain kuusi päivää ja pidettäviä esitelmiä kuusi, joiden lisäksi useita neuvottelutilaisuuksia. Senpä vuoksi en tällä matkalla paljonkaan ehtinyt tutustua uusiin virtauksiin yhteiskunnallisen työn alalla Ruotsissa.

 

Koetin kuitenkin tutustua jonkun verran varsinkin nais- ja nuorisotyöttömyyden hoitoon ja siihen liittyviin muotoihin. Tämä toiminta kulkee Ruotsissa ennen muuta ammattikoulutuksen merkeissä. Naiselle on järjestetty työvalmius- ja uudelleenkoulutuskursseja, nuorisolle eri alojen ammattikoulutusta.

 

Muutenkin on n.s. normaaliajan ammattiopetukseen kiinnitetty suurta huomiota. Erikoistuneita ammattiopetuslaitoksia on runsaasti johtamassa nuorisoa eri aloille, nimenomaan käytännöllisille urille. Tässä suhteessa toimii kouluhallituksen ammattiopetusosasto hedelmällisessä yhteistyössä sosiaalidepartementin alaisen työmarkkinakomissioonin kanssa, jonka käsiin on keskitetty niin hyvin työttömyys- ja työnvälitysasiat kuin muutkin työmarkkinoita koskevat kysymykset.”

 

Ammatinvalinta

 

”Myöskin nuorison ammatinvalintaan”, jatkoi maist. Borg, ”on Ruotsissa alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota”.

 

”Tosin en tavannut siellä vielä systemaattista ammatinvalinnanohjausta muuta kuin Malmön kaupungin työnvälitystoimiston yhteydessä, missä se Lundin psykologian dosentin johdolla oli kehitetty pitkälle hyvässä yhteistyössä koulujen ja koululääkärin kesken.

Nuorisorikollisuus liittyy läheltä nuorisotyöttömyyteen ja sen vastustaminen on myös päivänpolttava kysymys, johon opintopäivilläkin kiinnitettiin erikoista huomiota. Vankeinhoitohallituksen johtaja Göranssonin vaikuttava esitelmä Ungdomen i krigstid maalasi kuulijan eteen sodanjälkeisen ja pula-ajan nuorison kaikkine vakavine vaikeuksineen ja vaativine toimenpiteineen.

 

Lasten siirto maalle

 

Muista ”päivän puheenaiheena” lastensuojeluväen keskuudessa olevista kysymyksistä mainittakoon lasten siirto poikkeuksellisen runsaasti kesäisin maalle. Viime kesänä oli jo valtion kustannuksella sijoitettu suuri määrä kaupunkilaislapsia maalle vahvistumaan vaikean talven varalle. Ensi kesänä aiotaan tätä työmuotoa yhä kehittää.

 

Samoin on koulujen evakuointisuunnitelmat kiinnostuksen kohteena, nim. ajatus koulujen siirrosta tarpeen vaatiessa opettajineen ja oppilaineen määrättyyn keskuspaikkaan koulutyötä jatkamaan. Mielipiteitä puolesta ja vastaan on esitetty runsaasti. Sodankokeneesta maasta tullut vieras joutui tässä suhteessa tietysti kysymystulen kohteeksi. Henkilökohtaisesti olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että äitien ja lasten on pysyttävä mahdollisuuksien mukaan yhdessä sodan ja sodanuhan aikana, jos milloin.”

 

Kaupunginosiin lastentupia

 

”Mainitakseni erään ”normaalisen” lastensuojelutyömuodon kehityksestä, on lasten päivähuolto saanut viime aikoina taas uuden sysäyksen”, kertoi maist. Borg lopuksi.

 

”Tukholman kaupunki on toiminut vilkkaasti aikaansaadakseen halpoja asuntoja asukkailleen – varsinkin lapsirikkaille perheille. Kun näin kerääntyy määrätyille kaupunkialueille runsaasti lapsia, on kaupungin lastensuojelulautakunta kiinnittänyt huomiota tässä piileviin vaaroihin.

 

Sen johdosta on annettu määräys, että tällaisiin asuntoyhdyskuntiin on perustettava myös nk. lastentupia, joista kustannukset suorittaa kaupunki. Tällaiset lastentuvat ovat yleensä 3-kerroksisia rakennuksia. Alimmassa kerroksessa ovat lastenseimi- ja lastentarhalapset. Alimmassa kerroksessa ovat lastenseimi- ja lastentarhalapset. Toisessa kerroksessa ovat koululapset, joille on täällä varattu sekä läksyjenluku- että askartelu- ja leikkimadollisuudet. Ylimässä kerroksessa on kerhohuoneisto, joka on käytännössä nuorisoa varten iltaisin.

 

Vanhempien mielenkiinnon herättämiseksi tähän toimintaan järjestetään säännöllisesti vanhempien kokouksia ja äiti-iltoja. On myöskin järjestetty kursseja äitejä varten. Täten on luotu lapsirikkaiden perheiden asuntoalueille keskuspaikka lapsille, jossa he saavat kehdosta nuoruusvuosiin saakka tervettä ajanvietettä, hoitoa ja kasvatusta.”

 

________________________________________________________________________

Yllättävän paljon monilapsisia perheitä asuu ahtaasti Helsingissä.

 

Kaupunkien asunto-olojen parantamista valmistelemaan asetetun komitean pyynnöstä sosiaalinen tutkimustoimisto suoritti 1938 tutkimuksen, joka hiljattain on ilmestynyt painosta.

 

Kun Helsingin kaupungin viranomaisten käsiteltävänä on parhaillaan ehdotus puolikunnallisten asuntotalojen rakentamisesta vähävaraisille lapsirikkaille perheille, saadaan mainitusta tutkimuksesta ajankohtaisesti tarpeellisia, vähävaraisen väestönosan ja nimenomaan suurperheisten asunto-oloja valaisevia tietoja.

 

Työläisperheet asuvat tavallisesti hellahuoneessa

 

Asuntotutkimus kohdistui vain pienasuntoihin, ts. sellaisiin, joissa on enintään kolme huonetta. Helsingissä rajoituttiin ns. edustavaa menetelmää käyttäen tutkimaan joka seitsemäs pienasunto eli yhteensä 8 542 pienasuntoa ja niiden asuntotasoa. Näistä oli

* 1 huoneen asuntoja 3 897 eli 45,6 %

* 2 huoneen huoneistoja 3 378 eli 39,5 % ja

* 3 huoneen huoneistoja 1 267 eli 14,9 %.

Tilastosta käy ilmi, että meillä on vielä varsin tavallista, että vähävaraiset työläisperheet asuvat yhden huoneen asunnossa, joka on useimmiten keittiö.

 

Helsingissä on viime vuosina voittanut verraten paljon alaa uusi asuntotyyppi: yhden huoneen ja keittokomeron sekä kahden huoneen ja keittokomeron asunnot. Edellisiä on täällä yli 1/3 kaikista yhden huoneen asunnoista ja jälkimmäisiä ¼ kaikista kahden huoneen asunnoista.

 

Pienasunnoista neljännes ahtaasti asuttuja

 

Kun ahtaasti asutuksi katsotaan asunto, jossa huoneita kohden on kolme tai useampia henkilöitä, oli Helsingissä lähes ¼ pienasunnoista ahtaasti asuttuja. Niissä asuvien henkilöiden osuus kaikkien pienasuntojen väestöstä oli Helsingissä yli 30 %.

 

Monilapsisten perheiden asunto-olojen selvittämiseksi on ahtaasti asumista ja sen yleisyyttä tutkittu nimenomaan niiden monilapsisten perheiden keskuudessa, joihin kuuluu 3 tai useampia 15 vuotta nuorempia lapsia.

 

Tällaisten perheiden käyttämiä pienasuntoja on Helsingissä tutkittu kaikkiaan 242. Niistä

* 30,6 % asuntoja, joissa asukkaiden luku on huonetta kohti keskimäärin 2,9 henkeä

* 25,6 % asuntoja, joissa asukkaiden luku huonetta kohti on 3–3,9 henkeä ja

* 29,8 % asuntoja, joissa asukkaiden luku huonetta kohti on 6 henkeä.

 

Ahtaasti asuttuja monilapsisten perheiden asuntoja on Helsingissä 69,5 %.

 

________________________________________________________________________

 

Siirtopoikien työpalvelu tehokas apu nykyhetken nuorisotyöttömyyteen

 

Suomalainen Partiopoikaliitto sai kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöiltä syyskuun alussa tehtäväkseen perustaa erikoisia työpalveluleirejä siirtopoikia varten. Täten syntyneen Siirtopoikien Työpalvelun johtajana toimii SPPL:n johtaja, ins. Lauri Vuolasvirta, apulaisjohtajana partiojoht. Aaro Mikkola ja koulutusjohtajana partiojoht. Sakke Nieminen. Lisäksi on erikoinen neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina Siirtoväen Huollon Keskus, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, sosiaaliministeriö, Suomen Huolto ja Suomen Partiopojat.

 

Leirejä, joita alkuaan suunniteltiin 10 kolmeksi kuukaudeksi, on nykyisin 13, nimittäin

* Urjalassa

* Perniössä

* Jalasjärvellä

* Juupajoella

* Joroisissa

* Viitasaarella

* Vierumäellä

* Kivijärvellä

* Soinissa

* Haapajärvellä

* Valtimossa sekä

* Ensossa 2.

 

Leireillä on yhteensä 430 poikaa, 20–60 kussakin. He kuuluvat leirien ympäristöpitäjiin sijoitettuun siirtoväkeen.

 

Suurimmaksi osaksi nämä leirit sijaitsevat metsähallituksen työmailla. Asuntoina käytetään telttoja, kämppiä ja poikkeustapauksessa taloja. Johtajina toimivien partionjohtajien (1–2) lisäksi kullakin leirillä on metsähallituksen palkkaama metsätyönjohtajansa sekä kaikilla leireillä yhteinen niinikään metsähallituksen palkkaama metsänhoitaja, joka pitää metsänhoidollisia peruskursseja.

 

Leirien aiheuttamat kustannukset suoritetaan työttömyysvaroista. Majoituksen ja muonituksen lisäksi pojat saavat päivärahaa 5 mk sekä leirille tullessaan mahdollisimman täydellisen työvaatetuksen. Tavalla tai toisella erikoisesti kunnostautuneille jaetaan ns. kehoituspalkintoja, vaatetta ym., ei koskaan kuitenkaan rahaa.