Kesänumero 1940

 

Opettajattaren toimi

 

Lahden kaupungin lastentarhassa julistetaan täten hakukelpoisten haettavaksi 30 päivän kuluessa tätä päivää lukuunottamatta, ja ilmoitetaan, että toimi on vastaanotettava 1 päivänä elokuuta 1940. Toimesta maksetaan nykyään palkkaa 21,000 markkaa vuodessa, sekä ikäkorotusta 3, 6, 9 ja 12 vuoden palveluksen jälkeen 4 % kerrallaan, sekä tänä vuonna tilapäiskorotusta 7 % peruspalkasta. Valitun tulee alistua noudattamaan voimassa olevia ohje- ja virkasääntöjä. Hakemukset osoitettava Lahden kaupungin lastensuojelulautakunnalle os. Lahti.

 

Lahdessa kesäkuun 3 päivänä 1940.

 

Lastensuojelulautakunta.

________________________________________________________________________

 

 

Terveydenhoitoa ja kasvatusasioita harrastaville:

Kirjoituskilpailu

 

Lasten ruumiillisen terveyden hoidossa on maassamme viime vuosikymmeninä ilahduttavasti edistytty. Se käy selville monista tilastoistakin. Mutta lasten hermoston ja henkisen terveyden vaalimiseen on hyvin vähän kiinnitetty huomiota. Tällä alalla tapahtuu virheitä ja laiminlyöntejä, joiden seuraamukset painavat raskaana taakkana ei ainoastaan yksityisiä kansalaisia ja koteja, vaan koko kansaa.

 

Vaikutelmat, joita ihminen lapsuudessaan saa, jättävät lähtemättömiä jälkiä hänen sielunelämäänsä. Lapsena koetut ristiriidat ja mielenjärkytykset ovat usein se ratkaiseva tekijä, joka on lukuisille hermostonsa tasapainon ja vastustuskyvyn menettäneille aiheuttanut heidän kovan kohtalonsa. Moni tällainen raskas kohtalo voitaisiin välttää, jos lasten vanhemmat ja kasvattajat olisivat selvillä lasten henkisen terveyden hoidon pääseikoista.

 

Aika, jota elämme, panee meidät pakostakin ajattelemaan keinoja hermojen terveyden suojelemiseksi ja niiden vastustuskyvyn lujittamiseksi. Ja tällöin on meidän kiinnitettävä huomiomme ennen kaikkea siihen ikäkauteen, jolloin hermosto on herkin ja vaikutuksille eniten altis, nim. lapsuusikään ja nimenomaan ensimmäisiin ikävuosiin, joita täydellä syyllä on sanottu hermoston hoidon ”kultaiseksi ajaksi”.

 

Äideille ja muille kasvattajille olisi annettava opastusta lasten sielunelämän ja sen kehitykseen vaikuttavien seikkojen ymmärtämiseen, niin että he jo lapsen ensimmäisistä elinpäivistä lähtien osaisivat suhtautua häneen oikealla tavalla ja siten kasvattaa hänestä sielultaan sopusointuisen ja elämän koettelemuksiin terveesti suhtautuvan kansalaisen.

 

Nyttemmin ovat Sielunterveysseura ja Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto ynnä Terveydenhoitolehti yhteisesti ryhtyneet toimenpiteisiin näitä asioita käsittelevän pienen kansantajuisen kirjasen aikaansaamiseksi ja siinä mielessä panneet toimeen kirjoituskilpailun, johon terveydenhoitoa ja kasvatusasioita harrastavia kansalaisia kehoitetaan ottamaan osaa. Kirjoitus saa olla enintään 1000 sanaa käsittävä. Kirjoittajat saavat myös esittää kirjaselle lyhyen, nasevan nimen. Kun kirjanen tulee kuvitettavaksi, voidaan kuvien sisällykseenkin nähden tehdä ehdotuksia ja teksti laatia kuviin perustuvaksi. Kilpakirjotusten tulee mieluimmin olla koneella kirjoitettuja. On kirjoitettava vain toiselle puolelle paperia.

 

Palkinnot: I p. 1500 mk, II p. 1000 mk ja III p. 500 mk.

 

Kirjottajien on käytettävä nimimerkkiä ja oheenlitettävässä suljetussa kuoressa ilmoitettava nimensä ja osoitteensa. Kirjoitukset on jätettävä postiin viimeistään elokuun 31 p:nä 1940 osoitteella: Terveydenhoitolehden toimitus, Leppävaara.

 

________________________________________________________________________

Lapsen rukous

 

Rakas Jeesus, vaikka pieni

vielä olen – suur’ on maa –

johda Sinä elon tieni

kohti taivaan valkamaa!

 

Rakas Jeesus, jos Sa kerran

suureks’ suot mun varttua,

silloin suo mun työhön Herran

miehen tavoin tarttua!

 

Tartu Jeesus käteheni,

elä eksyä mun suo!

Ota, Jeesus, sydämeni,

johda enkeleitten luo!

 

Minun myös suo eksyneitä

helmahasi johdattaa,

sanas’ voimin kärsineitä

veljiäni lohduttaa!

 

M.K.

 

________________________________________________________________________

 

Lastensuojelun työkentiltä.

Partiointia lastenkodissa.

 

Eräs kasvatustyömuoto, joka sopii mainiosti lastenkotien ohjelmaan, on partiointi. Vuoden 1939 alussa perustettiin Vihdin kunnan Leponiemen lastenkotiin poikapartio, mikä hyväksyttiin jäsenlippukunnaksi Suomalaiseen Partiopoikaliittoon. Lippukunnan nimeksi tuli Vihdin Partio-Sissit, koska ”vanha partio-sissi” opettaja Oiva Halme Lohjalta, oli sitä perustamassa. Jäseneksi liittyminen oli vapaaehtoista ja pienellä joukolla oli helppo aloittaa. Ensin perustettiin Hirvi vartio. Sitä johtaa eräs poika lastenkodista. Sudenpentuosastoa johtaa lastenjohtajatar toimien samalla lippukunnan sihteerinä. Lippukunnan johtajana on kansakoulunopettaja.

 

Kevätlukukauden aikana pitivät Hirvi vartion jäsenet kerran viikossa kokouksia lastenkodin salissa. Harjoteltiin etupäässä III luokan vaatimuksia. Lisäksi järjestettiin toisinaan pieniä kilpailuja partiotiedoissa ja leikittiin. Sudenpennut pitivät kokouksia yhtä usein, mutta eri aikoina. Kaikki lastenkodin lapset opettelivat muutamia partiolaisten lauluja. Hiihtoaikana suoritettiin hiihtomerkkejä ja retkeiltiin. Partiolaisten Yrjön päivän juhla pidettiin lastenkodin salissa. Läsnä olivat kaikki lastenkodin lapset ja koko henkilökunta. Ohjelmaa esittivät partiojohtajat, partiopojat ja sudenpennut.

 

Saatiinpa toimeksi oma kesäleirikin, mikä kesti viisi vuorokautta. Uudenmaan partiopoikapiiri järjesti neljä telttaa lainaksi joten leiri ei tullut lastenkodille mitään maksamaan. Leirillä oli mukana kaksikymmentä poikaa Leponiemen lastenkodista.

 

Lastenkodista oli leiripaikkaan 2 km metsäpolkuja myöten. Teltat pystytettiin kuiviin paikkoihin. Kuusen havuista valmistettiin vuoteet ja tyynynpäällisiin ahdettiin sanajalkoja. Pystytettiin lippusalko ja leiriportti valmistettiin. Leririhaltijaksi keksittiin hirven päätä muistuttava kanto, jonka hirvimäisyyttä vähän parannettiin puukon avulla. Iltanuotiokarsikko siistittiin ja suuri rannalle ajautunut  tukki kannettiin yleisöpenkiksi. Vielä tehtiin keittiötulisija, pyyheliinateline, muki-, hammasharja- ja kenkätelineet.

 

Leirikokit pääsivät helpolla, kun kaksi kertaa päivässä käytiin lastenkodissa syömässä. Aamu- ja iltatee sitävastoin juotiin leirillä. Niinpä jäikin runsaasti aikaa urheiluun ja leikkiin. Urheilua ne ruokailumatkatkin olivat. Oli kiivettävä yhdeksän aidan yli ja pian se matka aina juosta pinkaistiin. Leirille rakennettiin lisäksi useita aitoja aitajuoksua varten. Harrastettiin pallopelejä ja juoksuleikkejä. Järjestettiin pojille mieluisat pullansyönti-sokerinsyöntikilpailut. Viimemainitussa ja kilpailussa sai ensin suunsa täyteen naurua ennenkuin sokeripalaan asti pääsi. Uintia oli kaksi kertaa päivässä.

 

Leirillä suosi kaunis sää. Olipa sentään vaihteen vuoksi yksi sadepäivä, joka sentään kirkastui päättäjäisnuotion ajaksi. Aamuherätys oli tavallisesti kello ½ 8, herätyksen jälkeen oli ainka ensimmäiseksi voimistelua. Sitten alkoi peseytyminen ja siivoustyöt. Suomen lippu vedettiin salkoon ja pidettiin aamuhartaus. Leirin tunnuslauseena oli: Pyrkikää! Kolmena iltana pidettiin iltanuotio, jolloin oli aina runsaasti ja vaihtelevaa ohjelmaa.

 

Viimeisestä iltanuotiosta tiedotettiin paikkakunnan väelle ja yleisöä saapuikin melkoisesti. Leriläiset suorittivat tavanmukaisen hiljaisen marssin huovat harteilla yhdessä jonossa karsikkoon, jossa istuuduttiin puolipiiriin nuotion ympärille. Leirijohtaja toimi nuotiomestarina. Hän luki kalevalaiset nuotion sytytyssanat sytyttäen samalla tulen nuotioon. Partiojohtajat kertoivat tarinoita. Kuultiin yksinlaulu- ja kaksinlauluesityksiä ja laulettiin joukolla. Kirppu Max teki temppujaan, professori Mustakuono näytteli museotavaroita ja salapoliisi Tom Mix ratsasti uljaalla villiratsullaan. Nuotiopuheen jälkeen kahdeksan Hirvi vartion poikaa teki nuotion ääressä partiolupauksen ja sen jälkeen laulettiin veljesketjussa ”Maa on niin kaunis”.

 

Piirijohtaja piti vielä hartauspuheen ja pojat lukivat yhteen ääneen Leponiemen lastenkodin oman kauniin iltarukouksen.

 

Aamulla tuli leirin purkaminen. Vielä kerran kokoonuttiin aamuhartauteen. Leirinjohtaja piti leirinpäättäjäispuheen ja pojat huusivat kolminkertaisen kiitoksen johtajille hauskan leirin johdosta. Vielä heitettiin viimeinen silmäys leirialueelle. Onko kaikki korjattu? Ja niin alkoi kotiinmarssi.

 

Leiri oli varmasti pojille harrastuksia herättävä. Partiotoiminta osoittautui suureksi avuksi kasvatustyössä, antaen vaihtelua ja sisältöä lastenkodin poikien elämään.

 

Väskynä.