Joulukuu 1940

Ilmoittakaa Lapsi ja Nuoriso lehdessä!

 ___________________________________________________________

Tule töihin!

Suomen Lastensuojeluliiton ja Nuorisonhuollon Keskusliiton ja siihen yhdistetyn aikakauslehden Lapsi ja Nuorison sihteerin virka julistetaan lastensuojelutyöhön perehtyneiden ja kirjallista kykyä omaavien henkilöiden haettavaksi.

Virkaan, joka voidaan hoitaa sivutoimen luontoisena, kuuluu palkkaetuina 1 000 mk kuukaudessa. Hakemukset pyydetään lähettämään tk. 20 p:ään mennessä maisteri Irma Magnussonille, os. Helsinki, Lastensuojeluvirasto, Yrjönkatu 7.

Helsingissä, 3 pnä joulukuuta 1940.

Puheenjohtaja

 ___________________________________________________________

Lastenkotien joulu

Jos lapsimaailmassa panisi toimeen kiertokyselyn vuoden odotetuimmasta päivästä, niin varmaan olisi joulu etusijalla muiden merkkipäivien joukossa. Lapsuusajan joulu on aikanaan piirtänyt niin lähtemättömän jäljen meidän täysi-ikäistenkin mieleen, että lapsuusmuistot jouluna jaksavat verestyä uudelleen elävinä ja voimakkaina.

Selvästi kykenee silloin kuvittelemaan mieleensä reenjalaksen kitinän ja kulkusten helinän, kotoisen joulun kynttilöiden loiston ja odottavan juhlamielen.

Vailla kodin tuntua?

Onko lastenkotiemmekin joulu oikea kodin juhla?

Emme tule lastensuojelutyössämme toimeen ilman lastenkotimuotoa. Mutta meidän on pyrittävä tekemään kaikkemme, etteivät tämän huoltomuodon kielteiset puolet pääse liiaksi vaikuttamaan lapsen kehitykseen. Kielteisistä puolista on tuntuvin se, että lastenkoti helposti muodostuu laitokseksi, joka ei vastaa kodin nimeä.

Me saatamme kyllä rakentaa komean lastenkodin, jossa kaikki on suunniteltu käytännölliseksi ja mukavaksi. Me saatamme hankkia tähän mallikotiin ensiluokkaisesti koulutetun henkilökunnan. Mutta kaikki tämä ei vielä tee lastenkotia kodiksi.

Siitä voi tulla laitos, jota mielellään näyttää vieraille ja jossa tarkastajilla ei ole huomauttamista, mutta ulkonaisesta täydellisyydestä riippumatta voi lapsi siellä jäädä vaille kodin tuntua. Jos hän on varhaisesta lapsuudestaan saakka laitoksen kasvatti, ei ehkä hän osaa kotia kaivata niinkuin sellainen, jolla on oma koti joskus ollut, mutta hänen kehityksensä tekijöistä jää silloin pois yksi tärkeimmistä, koti ja sen ilmapiiri.

Laitoskasvatti

Järjestetyn huollon aikakautena me olemme sen vuoksi suurten kasvatuksellisten vaikeuksien edessä. Mitä enemmän tehostamme lastenkotiemme ulkonaista järjestystä, mitä lähemmäksi päästiin puhtauden, järjestyksen, säännönmukaisen elämän ja kiiltävien huonekalujen laitosihannetta, sitä lähempänä olemme vaaraa, että kodinomaisuus ja sen terveellinen vapaus lastenkodista puuttuu.

Sanomme, että olemme silloin lähellä vaaraa, sillä eihän ulkonainen täydellisyys sinänsä merkitse kodin tunnun katoamista, se vain on omiansa kääntämään hoitajien huomion pois tärkeimmästä, kodin hengestä, ja kiinnittämään sen ulkonaisiin.

Laitos saattaa olla liian täynnä käskyjä ja kieltoja – ennen kaikkea kieltoja, sen elämä on ahdettu täyteen määräaikoja ja täsmällisyyttä, sääntöjä ja huonekalujen liikuttamattomuutta. Siinä kasvaa laitoskasvatti, holhoukseen ja määräyksiin siinä määrin totutettu, että vapauden oikeaan käyttämiseen ei enää jää harjoitusmahdollisuutta. Laitoskasvatti tässä mielessä on usein myöhemmin soveltumaton yhteiskunnan rakentavaksi jäseneksi, hän pysyy holhousta tarvitsevana myöhemminkin.

Koska joulu on kotien juhla, tulevat nämä kysymykset joulun odotuksessa mieleen.

Joulun henki

Suurilukuinen lastenkotiväki valmistelee parhaillaan joulua. Nyt, kun joulusta tulee puuttumaan paljon entisistä, ulkonaisista juhlistamismahdollisuuksista, on syytä sitäkin enemmän muistaa, ettei monella kodinlapsella joulun syöpyminen mieleen parhaimpien muistojen joukkoon johdu ulkonaisista juhlallisuuksista. Ja nyt, kun moni lastenkoti valmistautuu joulunviettoon ahtaissa ja puutteellisissa oloissa, entisten asuntojen ollessa rajan takana, on paikallaan ajatella, että vaatimattomissakin oloissa syntyy oikea ja todellinen kodin joulu, jos vain oikea kodin henki on vallalla.

Teillä on, lastenkotiväki, velvollisuus kantaa sydämissänne huolta siitä, että laitoksenne on ennenkaikkea koti.

Mikä tekee kodin kodiksi?

Voineeko tuohon kysymykseen olla muuta kuin yksi vastaus: rakkaus. Ja mikä on oikean rakkauden sanelema tehtävä? Uhrautua kasvatettavien vaalintaan siinä mielessä, että heistä joskus tulisi omilla jaloillaan seisovia kansalaisia ja toistensa kuormia kantavia yhteiskunnan jäseniä.

Mutta silloin on myöskin tehtävänne vaikea. Rakkautta ei voi vaatia, sen täytyy olla olemassa. Sitä ei kannata näytellä, sen täytyy purkautua esiin. Teidän suuri tehtävänne on tehdä koti kodittomille kodiksi. Te ette saa työskennellä lastenkodissa käyviä vieraita ja katsojia varten, vaan lapsianne varten, niin kuin äiti kodissaan. Teidän varassanne ovat suunnattomat kasvatusarvot. Nouseva isänmaamme tarvitsee kodissa kasvaneita kansalaisia.

Minä uskon, ettei oikeata rakkautta tule meihin muualta kuin Jumalan lahjana. Hän, joka ensin rakasti meitä, osaa sen meille antaa. Kun joulu meille muistuttaa elävimmin Jumalan rakkaudesta, on se myöskin omiaan herättämään meissä selvemmin kuin joku muu tapahtuma sen kaipauksen, että omissa, kylmissä sydämissämme asuisi oikea rakkaus. Jos teillä, lastenkotien väki, on tätä kaipausta, viekää se nyt jouluna seimen äärelle ja Vapahtaja on täyttävä puutteenne.

Lastenkotiemmekin joulu on silloin tuleva kodin jouluksi ja te annatte lapsillenne suuren joululahjan, kodin.

O. Korpijaakko

___________________________________________________________

Rauhallista Joulua lukijoilleen ja avustajilleen toivottaa Lapsi ja Nuoriso.

___________________________________________________________

Uusi Lastenlinna

Saamaimme tietojen mukaan aikoo Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto ryhtyä toteuttamaan kauan vireillä ollutta ja sodan johdosta siirtynyttä uuden Lastenlinnan suunnitelmaa.

Uutta Lastenlinnaa varten on käytettävissä noin 7 000 m²:n suuruinen tonttiala Töölöstä. Osan siitä Helsingin kaupunki on luovuttanut tarkoitukseen, osan lastensuojeluliitto ostaa määrätystä kauppahinnasta.

Rakennuspiirustukset laatii alustavasti arkkitehti Kaarlo Borg. Laitokseen on suunniteltu paikkoja noin 125 lapselle sekä lisäksi asunnot ja muut tilat n. 100 lastenhoitajataroppilasta varten. Sitä paitsi rakennukseen sijoitetaan laajahko neuvolahuoneisto.

Rakennustyöt on tarkoitus alkaa mahdollisimman pian jo kevätkaudella. Rakennuskustannukset on arvioitu nousemaan n. 18 milj. mk:aan. Onnea uudelle ylitarkastajalle!

___________________________________________________________

Onnea uudelle ylitarkastajalle!

Juuri lehtemme painoon mennessä saimme tietää Sosiaaliministeriössä tapahtuneesta virkanimityksestä, jolloin lastensuojelun ylitarkastajaksi on nimetty pastori O. Korpijaakko.

* Pastori Korpijaakko (Stenij) on syntynyt Jyväskylän maaseurakunnassa 10. marraskuuta 1900
* Ylioppilaaksi hän valmistui Lapuan yhteiskoulusta 1919.
*Jumaluusopin erotutkinnon hän suoritti 1923 ja vihittiin samana vuonna papiksi.
* Hän on toiminut Kainuun kansanopiston johtajana 1922–1924 ja 1925–1930, Suomen Merimieslähetysseuran palveluksessa 1924–1925.
* Viipurin diakonissalaitoksen johtajaksi hänet nimettiin 1930 ja hän siirtyi 1937 Suomen Kirkon Sisälähetysseuran toimitusjohtajaksi.

Lapsi ja Nuoriso -lehden lukijakuntaa on pastori Korpijaakko muistanut kirjoituksillaan ja lastensuojeluväki muistanee hänet varmaankin Sortavalassa 1938 pidetyn yleisen lastensuojelun kokousta, jolloin hän esiintyi kokouksen sieluna ja saavutti kaikkien osanottajien jakamattoman tunnustuksen siitä uhrautuvasta työstä, jonka hän oli kokouksen hyväksi tehnyt.

Viime kesäkuussa valittiin past. Korpijaakko Suomen Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliiton puheenjohtajaksi ja hoitaa hän tätä tointa edelleenkin.

 Esitämme täten koko lastensuojeluväen vilpittömät onnittelut vastavalitulle lastensuojelun ylitarkastajalle!