Helmikuu 1940

 

Emme elä ainoastaan itseämme varten. Kaikki mitä teemme tai mitä olemme, jättää jälkiä siihen perintöön, jonka annamme lapsillemme.

 

CH. Wagner

 

__________________________________________________________

 

Lapsia Ruotsiin

 

Pohjoismaisen avun keskus on ryhtynyt toimenpiteisiin erikoisten suoja-alueiden järjestämiseksi maassamme lapsia, äitejä ja vanhuksia varten.

 

Aloite on syntyisin siitä, että järjestäessään maamme lapsia Ruotsiin on Pohjoismaisen Avun keskus saanut vastaanottaa niin paljon ilmoittautumisia, ettei ole mahdollisuutta saada sijoitetuksi kaikkia ilmoittautuneita lapsia äiteineen naapurimaahan.

 

Sen vuoksi on tällaisia suoja-alueita päätetty perustaa maahamme eri seuduille 10 kunnan alueelle ja voidaan tällä tavoin sijoittaa noin 10 000 lasta äiteineen turvallisempiin seutuihin.

 

__________________________________________________________

 

Suruviesti

 

Suruviestit ovat saapuneet. Vartiopaikallaan isänmaan puolesta on henkensä menettänyt 29.1.40 Sofianlehdon lastenkodin osastonhoitajatar Sirkka Häkli.

 

Sairaanhoitajatar Sirkka Häkli oli syntynyt 4.12.1908. Hän valmistui sairaanhoitajattareksi Helsingin sairaanhoitokoulusta 1933 ja toimi viimeksi Sofianlehdon lastenkodin osastonhoitajattarena.

 

Heti sodan puhjettua hän sai kutsun lähteä täyttämään velvollisuuttaan vaaranalaisessa työssä. Hän kuoli ilmapommituksen uhrina sotasairaalassa tammikuussa 1940.

 

Hän antoi kaikkensa isänmaalle.

 

__________________________________________________________

 

Tanskalaisessa vastaanottokodissa

 

Ovikello soi.

 

Valkopukuinen hoitajatar avaa oven, ja kas’ portailla seisoo mies mukanaan neljä lasta: kolme tyttöä ja poika. Heitä oli jo odotettukin.

 

Tuskin on ehditty tervehtiä ja isä virkkanut mitään, kun jo nuorin 4-vuotias tyttönen rientää selittämään:

 

”Äiti menee sairaalaan ja siksi me tulimme tänne. Kun menemme kotiin, on äidillä pikku vauva.”

Kolme vanhempaa sisarusta olivat jo kerran aikaisemmin asuneet tässä kodissa muutaman kuukauden, kun tuota nuorinta odotettiin.

 

Vanhin näistä sisaruksista on 9-vuotias reipas miehenalku. Hän hoivailee sisariaan varsinkin nuorinta, joka heti kotiutuneena kulkee ympäri huoneissa ja on hyvin ihastunut löytämäänsä isoon nukkeen.

 

Isän jäähyväiset

 

Johtajatar ja isä keskustelevat lapsista ja sovitaan, että kaksi vanhinta pääsee lähimpään kansakouluun. Onhan tärkeää, ettei heidän koulunkäyntinsä keskeydy.

 

Sillä välin on olohuoneeseen katettu kahvi. Edelleen kertoo johtajatar kodissa elosta ja työjärjestyksestä.

 

Uudet tulokkaat ovat vähitellen tutustuneet vastaanottokodissa sillä hetkellä oleviin lapsiin, sillä osa heistä on vielä koulussa. Vauvaosastolle heitä ei sentään päästetä.

 

Isä viipyy kodissa seuraten lasten puuhia. Hän iloitsee siitä, että he niin pian kotiutuvat. Ei ikävää eikä haikeutta näytä olevan, vaikka hän heidät jättääkin.

 

Kunnon kylpy

 

Eihän tämä koti paljoa eroakaan heidän omastaan. Lapsia vain on enemmän. Kymmenkunta 3–6-vuotiasta, 8 kouluikäistä ja ”isot siskot”, jotka auttavat kaikissa kotiaskareissa.

 

Tuolta tulee hoitajatar kutsumaan vastatulleet lapset alakertaan kylpyhuoneeseen. Tulokkaat saavat kunnon kylvyn; kynnet leikataan, hiukset kammataan ja tämän kodin vaatteet puetaan ylle. Ja pienin on taas ihastuksissaan uudesta vaaleasta villamekostaan ja kirjavasta, kauniista ”essustaan.” Hyvin sievät ovat toistenkin vaatteet ja niin sopivat.

 

Illallisen aika

 

Alkaa olla jo illallisen aika. Matalan, pitkän pöydän ääressä istuvat jo muut paikoillaan ja odottavat tulokkaita.

 

”Näinkö paljon hyviä, erilaisia voileipiä!” huudahtaa joku.

”Saammeko syödä ihan vatsan täyteen niin paljon kuin jaksamme?”

 

Illan tullen tyttöset rientävät makuuhuoneeseensa, kun ensin on sentään pesty hampaat. Velipoika saa mennä poikien huoneeseen. Vähitellen, iltalaulun laulettua alkaa olla hiljaista. Ei nytkään paina koti-ikävä, kun nuo ”tädit” ovat niin herttaisia.

 

Isommat tytöt kokoontuvat oleskeluhuoneeseen, ainakin yksi hoitajatar seurassaan. Siellä luetaan, keskustellaan, lauletaankin, usein kaikki käsitöineen odotellen iltakahvia. Aina kaksi vuorollaan huolehtii tarjoilusta. Klo 21 tytöt sanovat hyvää yötä ja menevät nukkumaan.

 

Minulla oli mitä miellyttävin tilaisuus seurata pitkähkön aikaa työtä ja lasten elämää tässä vastaanottokodissa. Hyvä oli siellä sekä hoitajattarien että lasten olla. On erinomaista, että vanhemmat voivat turvallisesti jättää lapsensa tilapäiseen kotiin, kun se on syystä tai toisesta välttämätöntä.

 

Mary Heikkilä

 

__________________________________________________________

 

Tyhmää kasvatusta

 

Voi, voi tuota poikasen pahasta,

kun ei lakkaa taas itkemästä

vaikka juuri olen päässyt vitsalla

hänen selkäänsä pieksämästä.

 

– Anna mitä hän pyytää, ärjähtää

vaimo jörölle miehellensä.

Poika kellon isältä sitten saa

leikkikaluksi kätehensä.

 

Mutt’ poika vaan huutaa kiukuten

ja tavaraa pyytää lisää.

Itseänsä vaatii hän palvelemaan

sekä äitiä että isää.

 

Sai poika kiukulla sormuksen

ja rahaakin lompakosta.

Mutt’ tyydy ei vielä sittenkään

eikä vaikene huutamasta.

 

Monta muuta poikaa halusi oikuissaan,

sai useat pyytämänsä.

Mutt’ vuosien perästä katua sai

nämä vanhemmat tyhmyyttänsä.

 

Tuli itsekäs ihminen pojasta

surun aihe äidin ja isän;

he saivat kurjasta lapsestaan

elon illalla tuskien lisän.

 

On kasvatus vaikea tehtävä,

siinä taitoa olla pitää.

Mitä lapsien sieluun kylvetään,

jyvät varmasti siellä itää.

 

J.S.

 

__________________________________________________________

 

Onnea 50-vuotiaalle!

 

Köyhäinhoidon ylitarkastaja Paavo Mustala, joka on ottanut monin tavoin osaa Suomen sosiaaliseen huoltotyöhön, täytti tammikuun 25. päivänä 50 vuotta.

 

Hän on ollut useiden järjestöjen, yhdistysten ja komiteoiden jäsenenä, toiminut sihteerinä ja rahastonhoitajana Suomen Vankeusyhdistyksessä sekä ollut toimittaja Vankeinhoito-lehdessä.

 

Myöskin aikakauslehti Lapsi ja nuoriso on saanut lukea Paavo Mustalan avustajiinsa. Hänen rikassisältöiset sekä asioita selventävästi käsittelevät kirjoituksensa koskien varsinkin uutta lakiehdotusta nuorista rikoksentekijöistä, ovat lukijapiirimme keskuudessa herättäneet ansaittua huomiota.

 

Tärkeällä työsaralla palvelevalle tunnolliselle virkamiehelle sekä hyvälle ja miellyttävälle ihmiselle toivoo Lapsi ja Nuoriso vielä monia, hedelmiäkantavia vuosia.