Joulukuu 1939

 

Stalinilaista lastenrakkautta

 

Siinä Neuvostovenäjän eri elämänoloja ylistävässä kohussa, jota varsinkin viime viikkoina olemme kuulleet radion välityksellä Moskovasta, ei sikäläistä lastenhuoltoakaan ole unohdettu. Kahtenakin yönä on mm. tämän kirjoittaja sattunut kuulemaan jokseenkin sanasta sanaan samanlaisen selostuksen siitä, miten korkealle asteelle yhteiskunnallinen lastenhuolto itäisessä naapurimaassamme bolshevistisen hallitusjärjestelmän aikana on muka kehitetty.

 

Palatseja ja puistoja

 

Radiokuuluttajain kehunnan mukaan ovat parhaat loistorakennukset tilavine huoneistoineen ja hienoine sisustuksineen luovutetut lastenkodeiksi suuren valtakunnan eri osissa. Entisten keisarillisten palatsien pehmeillä matoilla yhteiskunnan hovissa kasvavien lasten sanotaan siellä huolettomina kellivän.

 

Näitä palatseja ympäröivät vilpoisat puistot ja puutarhat aurinkoisine leikkipaikkoineen ja urheilukenttineen tarjoavat lapsille kesäisin mieluista liikkuma-alaa, mikäli heitä ei ole siirretty pioneerileireihin ja muihin satumaisen kauniisiin kesänviettopaikkoihin, joista varsinkin Mustanmeren rannalla sijaitseva kuuluu olevan muita ihanampi.

 

Balalaikkakerhoja

 

Ensiluokkaisen ruumiillisen hoidon ja uudenaikaisen liikuntakasvatuksen ohella on myös lasten henkinen kehitys suunniteltu ja järjestelty viimeisten muotien mukaan ilman minkäänlaisia pimeän keskiajan ihmistä tyhmistyttäviä jätteitä.

 

Lapset saavat oma-aloitteisesti askarrella hyvillä työvälineillä varustetuissa työpajoissa ja opiskella valoisissa ja aistikkaasti sisustetuissa luokkahuoneissa. Heitä ei komentele niissä ärtyisät ja hermostuneet pedagogit, vaan ohjailevat heitä aina herttaisesti hymyilevät ”tädit” ja ”sedät”, joiden silmät säteilevät lämpöä ja joiden äänessä väreilee liikuttava rakkaus.

 

Lapset saavat kuunnella oppineiden tiedemiesten luentoja ja seurata etevien taiteilijain esityksiä. Heillä on omat näytelmäseuransa, balalaikka-, jousi ja torviorkesterinsa sekä monenlaiset muut ajanviettoa ja yksilöllistä opiskelua palvelevat kerhonsa.

 

Ensiluokkaisista elokuvista he saavat havainnollisen käsityksen maailman rakenteesta, eri kansojen elämästä ja viimeaikaisista tapahtumista maapallon eri puolilla.

 

Orpoja ei olekaan

 

Hyvät ulkonaiset olot ja näin etevästi järjestetty kasvatus – kehuvat radiokuuluttajat edelleen – on jalostanut Neuvostovenäjän lastenkotien hoidokit muiden maiden lapsia korkeammalle asteelle.

 

Orvon käsite on Neuvostovenäjällä radiokuuluttajain mukaan kokonaan tuntematon. On sivuasia, onko lapsilla vanhempia vai ei, sillä yhteiskunta, valtio, huolehtii niistä kaikista ”stalinilaisella rakkaudella.” Lapset itsekin ovat tästä tietoisia ja osoittavat valtion päämiehille samanlaista vastarakkautta.

 

Niinpä Mustanmeren rannalla sijaitsevasta lastensiirtolastakin saapui Moskovaan suuri lasten lähetystö, joka toi lahjana Molotoville kukkia, monenlaisia kasveja ja erilaisia itse valmistamiaan käsitöitä. Arvokkaimman lahjan he jättivät kuitenkin Stalinille – kokoelman Mustanmeren seuduilta hankkimiaan harvinaisia kiviä.

 

Lienevätkö sitten olleet niitä samoja räjähtäviä suurikokoisia mukuloita, joita venäläiset lentokoneet ovat pudotelleet ilmasta Suomen lasten ja aikuistenkin päihin? Stalinilainen rakkauden osoitus meille, josta tuskin kannattaa lähettää täkäläisten lasten lähetystä häntä kiittämään.

 

Naapurin pommisade

 

Tämä

Moskovasta nykyisin kuulutettava radiokehu ei ole kuitenkaan ainoa muoto neuvostolan lastenhuollon ylistämiseksi. Muutamat siellä käyneet ulkomaalaisetkin, joita sikäläiset reklaamimestarit ovat osanneet käyttää erinäisissä ”lastenhoitonäyttelyiksi” järjestetyissä entisissä keisarillisissa palatseissa, ovat näkemiänsä kehuneet ja varsinkin huoneisto-oloihinsa katsoen kelpaavatkin ne esikuviksi missä tahansa.

 

Mutta ettei yhteiskunnallinen lastenhuolto ole siellä suinkaan kauttaaltaan eikä edes suurelta osalta näin korkeatasoista, sitä todistavasti vakuuttavasti sellaisten Venäjällä käyneiden kuvaukset, jotka ovat nähneet Potemkinin kulissien takapuolella vallitsevaa neuvostolan jokapäiväistä elämää laajemmalti ja jotka lähemmin tuntevat, miten löyhälle pohjalle, lasten hoidolle ja kasvatukselle perustan antava perhe-elämä on siinä maassa nykyisin luisunut.

 

He tietävät kertoa suurista kodittomista, rääsyisistä ja nälkäisistä lapsilaumoista, jotka kulkevat kerjäten rautatienasemilla, kahviloissa ja hotellien keittiössä tuntematta laisinkaan edellä kuvattua ”stalinilaista rakkautta.”

 

Ken on nähnyt naapurin yllättävästi järjestämän rauhallisia äitejä ja viattomia lapsia kuolettavasti raatelevan sekä taloja murskaavan pommisateen ja joutunut sen takia yhtäkkiä tyhjentämään – nykyisten autojensaanti ym. vaikeuksien vallitessa – useampia pääkaupungin suuria lastenkoteja, hänelle kuulostaa Moskovasta radion välityksellä ym. keinoin julistettava muka korkeatasoinen lastenhuolto veriseltä ivalta. Samoin kuin muukin sikäläinen valhereklaami, jonka suorittamisessa – häpeä sanoa – on mukana aikoinaan rajan yli paenneita omankin maamme harhaan johdettuja kansalaisia.

 

R.L.