Joulukuu 1939

 

Joulun saapuessa

 

Joulu on ilon ja rauhan juhla, myös näinä aikoina jolloin sota raivoaa maassamme. Lapsetkin hyväksyvät, että juhlinta on näinä vuosina hillitympi, ja pyrkivät täten syventämään joulun iloa antamalla enemmän kuin ennen.

 

Tämä on joulu, jolloin kaikki ilo on jaettava – ja onhan sanontakin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Perheiden nuorimmat ovat monin tavoin ja kekseliäin teoin tehneet kaikkensa voidakseen antaa myös muillekin jotain, toisin kuin ennen, jolloin he olivat tottuneet lähinnä itse saamaan.

__________________________________________________________

 

Nuoruusiän sielunelämästä

 

Nuorilla on usein taipumus syyttää muita omista epäonnistumisistaan, ja nuoren irtautuessa omasta elämänpiiristään katkeruus kohdistuu usein vanhempia kohtaan.

 

Etenkin pojat syyttävät usein isäänsä, joka tähän asti on ohjannut suuren osan heidän elämästään. He kokevat, että ovat jääneet viattomina kärsivinä uhreiksi ympäristöön, jossa heitä ei ymmärretä. Toisaalta pojat, jotka eivät koe tämänlaista ”katkeraa pettymystä”, vaan sen sijaan iloitsevat siitä mitä isän luonne heille voi tarjota, ovat taipuvaisia itsenäisyyden ja omalaatuisuuden puutteeseen aikuisessa elämässä.

 

Vastaavanlainen jännitys äidin ja tytärten välillä kestää huomattavasti lyhyemmän aikaa. Kun nuoresta tytöstä kasvaa nainen, hän oppiikin että voi sanoa äidille sen, mikä aikaisemmin vaikutti asialta, jota hän ei ainakaan äidille kertoisi.

__________________________________________________________

Eroon vanhemmasta sukupolvesta

 

Nuoret kaipaavat sitä tunnetta, että he ovat tarpeellisia ja että myös heissä on jokin hyvä puoli. Muuan tutkija lausahtikin, että ”pappien pojista tulee upseereja ja upseerien pojista pappeja.” Nuoret pyrkivät nimittäin eroon vanhemmasta sukupolvesta.

 

Nuoruusiän aikana on kasvavan nuoren tärkeää löytää oikea tie, jolla jatkaa eteenpäin. Jos lipsahdus on jo sattunut, ei nuoreen ihmiseen voi mitkään kasvatustoimenpiteet vaikuttaa, ellei hän sitä itse tahdo. Kasvatuksen ideana on täten virittää nuorten tahto itsekasvatukseen, jotta nuori itse pystyy kehittämään itseään. Loppujen lopuksihan totuus on se, että oman päämäärän saavuttamiseksi ei ole muuta keinoa kuin yrittää kunnes siinä onnistuu.

 

Nuoren siveelliseen kehitykseen vaikuttaa suurin osin se, onko hänellä henkilöä johon voi liittyä täydellä elämänuskollaan. Nuoret nimittäin tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee, ymmärtää ja toimii esikuvana heille.

 

Lisäksi on kasvavan nuoren saatava kokea onnistumisen ja elämän iloa, jotta hän jaksaisi uskoa taas huomiseen. Karuissa oloissa eläneet nuoret, jotka ovat tottuneet saamaan osakseen pelkkää kovuutta, vaipuvat lopulta epätoivoon, eivätkä enää välitä vaikka jo tärvelty elämä tärveltyisi entisestään.

__________________________________________________________

 

Nuoruuden kevättä seuraa pettymysten syksy

 

Usein nuoret ovat hyvin innokkaita liittymään erilaisiin yhdistyksiin etsien sitä ”omaa paikkaa” itselleen. Heidän innostuksensa kuitenkin lopahtaa nopeasti, ja niinpä suurella innolla aloitetut yritykset harvoin toteutuvat loppuun saakka. Tämän huomatessaan, nuoret alistuvat usein vanhempien ja viisaampien ohjattaviksi, niin kuin he myös alistuvat yhteiskunnan säännöille aikanaan.

 

Nuoruus on ikä, jolloin elämä sekä lupaa että velvoittaa paljon, ja onkin hyvä muistaa, että ”nuoruuden kevättä seuraa pettymysten pitkä syksy.

 

Toivo Reino

__________________________________________________________

 

Tanskan pienet lastenkodit

 

Tanskassa ovat pienet lastenkodit huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin isot. Vaikka suuriakin lastenkoteja löytyy, ne on pyritty järjestämään mahdollisimman kodikkaiksi ja viihtyisiksi. Työt asukit tekevät yhdessä, ja kaikki toiminta järjestetään lasten parhaaksi antaen heidän elää iloisesti ja vapaasti.

 Erityisen tärkeänä Tanskassa pidetään kasvattajien ja lapsien välisiä hyviä suhteita. Toinen seikka, johon hartaasti pyritään, on antaa lapsille mahdollisuus saada samat oikeudet ja mahdollisuudet kehittyä kunnon kansalaiseksi kuin kenellä lapsella tahansa.

 

Eri laitosten yhteistoiminta on vilkasta. Tanskassa lastenhuoltotyöhön suhtaudutaan innolla ja ymmärtämyksellä, ja lasten asia onkin koko kansan asia.

__________________________________________________________

 

Lasten kiintymys kasvattajiin

 

Kodin ulkopuolelta tulevan kasvattajan ja alle 13 vuotiaan lapsen suhde muistuttaa vielä paljon vanhempien ja lasten välistä suhdetta.

 

Nuoruusiän saapuessa asiat muuttuvat juuriaan myöten, kun tuttuihin asioihin lopahtaa kiinnostus ja uudet asiat, joihin aikaisemmin ei ole kiinnitetty huomiota, alkavat kiehtoa ja ohjata nuoren elämää. Myös nuorten suhde ihmisiin muuttuu, ja yhtäkkiä opettajilta ja muilta aikuisilta ei vaaditakaan enää vain turvaa ja hellyyttä. Kasvattajilta odotetaan lähinnä neuvomisen ja kuuntelemisen kykyä.

 

Nuoruusiässä ihminen on täynnä oman itsensä ihmeellisyyttä sekä uusia ajatuksia, ja kokee tarpeen saada jakaa ne jollekin jolla on ymmärtämystä, kiinnostusta ja aikaa kuunnella. Muiden ihmisten ihailu voi saada esiin täyskäännöksen nuorten käyttäytymisessä. Esimerkiksi opettajan ihailu voi saada laiskimmastakin oppilaasta erittäin ahkeran ja omistautuneen oppilaan.

 

Kasvattaja voi tuntea joutuneensa vaikeaan tilanteeseen ollessaan intensiivisen ja monen nuoren ihailun kohteena, mutta hänen tehtävänsä olisi juuri tällöin johtaa nuoret hyville tahoille.

 

Vieno Kivinen

__________________________________________________________

 

Tilaa Lapsi ja Nuoriso -lehti vuodeksi 1940 lastensuojelun ystävälle!

__________________________________________________________

 

Puutteita äitiysavustuksissa

 

Tämä haastattelu koottiin alun perin Toveritar-lehteen, mutta julkaistaan Lapsi ja Nuoriso -lehdessä asianomaisen luvalla. Sisällön ”yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja käytännöllisen järjen kritiikin kestävyyteen” toimitus ei ota kantaa, mutta haastattelu on julkaistu mielenkiintoisten tietojen jakamiseksi kansalle.

 

Haastattelijan käydessä Töölön neuvolassa jututtamassa siellä työskenteleviä, käy ilmi että pääkaupunkiseudulla on äitienavustus huomattavasti korkeampaa luokkaa kuin kaukaisilla ja syrjäisemmillä seuduilla. Työntekijät ovat kuitenkin sitä mieltä, että jopa Helsingissä on monia asioita, jotka kaipaavat parannusta ennen kuin äitiysavustusta voisi oikein hyväksi kutsua.

 

Muun muassa on jouduttu monelta hakijalta epäämään avustus lähinnä sen takia, ettei avustusta ole haettu nimenomaan ennen synnytystä.

 

Äitiysavustus katsotaan myös aivan liian pieneksi – etenkin kun sairaalat huoltolautakunnan tukemina painostavat äitejä maksamaan sairaalamaksun äitiysavustuksestaan, vaikkei sitä todellisuudessa siihen ole pakko luovuttaa.

 

Lisäksi äitiysavustus myönnetään tai evätään edellisen vuoden tulojen mukaan, mikä voi olla hyvinkin epäoikeudenmukaista, jos perheen taloudellinen asema on äskettäin heikentynyt huomattavasti.

__________________________________________________________

 

Kotimaan kuulumisia

 

• Mannerheimin lastensuojeluliitto Oulu osasto on esittänyt kaupunginhallitukselle toivomuksen vaikeasti käsiteltävien lasten kasvatusneuvontatyön järjestämiseksi. Sen aikaansaamista pidetään ehkäisevän lastensuojelutyön kannalta erittäin tärkeänä. Neuvonta-aseman tehtävänä olisi diagnoosiin teko näille vaikeasti käsiteltäville lapsille, ja lapsen lähettäminen hänelle sopivaan laitokseen. Lapsen ja hänen ympäristönsä tulee kokonaisuutena olla tutkimuksen ja huollon kohteena.

 

• Oulun piirin köyhäinhoidontarkastajien jäsen Lauri F. Rosendal on täyttänyt 60 vuotta. Toimitus lausuu ”tunnollisesti tehtävänsä täyttävälle virkamiehelle” lämpimät onnittelunsa.

 

• Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan sihteerin virkaan on nimetty Aili Koskenkylä.

 

• Porin kaupungin lastensuojelulautakunta on lastenkotiin valinnut hoitajaksi Ellen Karilonin ja varalle Aino Pönniön.