Helmikuu 1939
Eräs nuorison sielunelämän myrkyttäjä
Kuka murhasi rouva X:n?, Pirun palvelijat, Murtovarkaiden ruhtinas, Rakkauselämän aakkoset…
Missä me olemme nähneet tuontapaisia otsikoita?
Kaikkialla! Kahvilain seinämillä, ravintolain ja parturiliikkeiden ikkunoihin ripustettuina, syrjäisempienkin maaseutuasemien sanomalehtikioskien näyteikkunoihin asetettuina.
Mitä ne tahtovat sanoa?
Sitä, että hurjat, seikkailukertomuksia ja murhajuttuja sisältävät julkaisut eli nk. ”jännärit” ovat päässeet leviämään yli koko maan, syrjäisempiin salokyliin saakka.
Kymmenin tuhansin kappalein joka ainoa viikko, miljoona kauhutarinaa ja hurjaa rikoskertomusta joka vuosi – lasten ja nuorison sielunelämän myrkyttämiseksi ja johdattamiseksi paheisiin ja sitä tietä rikosten alhoon ja vankilaan!
Jos noita ”jännäreitä” lukisivat vain miehet, ei asia olisi niin tähdellinen. Mutta kun myös naiset ja nuoriso ovat niin tuontapaisten julkaisujen lukemiseen innostuneita, että ne kuluvat heidän käsissään, on lastensuojelualalla toimivien henkilöiden syytä kiinnittää huomiota tuohon suomennettuun roskaan, sillä siinä piilee vaara…
Pornograafilliset julkaisut
Meillä on ollut ennen kielto koskien ”roskaromaaneja”. Alle16-vuotiaat nuorukaiset eivät pääse elokuvissamme esitettäviä puoliseksuaalisia- ja rikosfilmejä katsomaan, pornograafilliset julkaisut ovat lakkautetut. Mutta… pöyristyttäviä rikosjuttuja ja kauhukertomuksia sisältävät viikkojulkaisut saavat maassamme häiritsemättä myrkyttää nuorisomme mieltä!
Usein oikeusistuimemme joutuvat tuomitsemaan epärehellisiä asiapoikia ja varastelevia nuorukaisia kasvatuslaitoksiin tai vankilaan. Monasti pojista kokoonpannut varasliigat seisovat käräjätuvissamme syyllisinä lukuisiin murto ym. varkauksiin.
Voi heitä, jos he joutuvat vankilan muurien taa, sillä vankila on nuorison sielun surma!
Kurjuuden portti
Lapsen sielunelämän ymmärtäminen ja nuorisopsykologian tunteminen ovat suuriarvoisia ominaisuuksia lasten- ja nuorisonkasvattajille. Kodittomuuden ja kadun vaarojen on aina tiedetty johtavan sisään kurjuuden porteista. Miksi emme siis kiinnittäisi huomiota ”jännärien” taholta uhkaavaan vaaraan, joka ei ole suinkaan vähäinen.
Ajatelkaammepa jotakin seisovaa ilmoitusta päivälehdessä. Siinä jokin liike uudestaan ja yhä uudestaan mainostaa jotakin erikoisartikkeliaan.
Ennen pitkää tuon uudistetun ja uudistetun ilmoituksen on pakko herättää lehden lukijan huomiota. Se alkaa vaikuttaa hänen alitajuntaansa ja jos hän sitten sattuu tarvitsemaan tuota tavaraa, muistaa hän ilmoituksen ja ostaa sieltä, joka hänelle on sitä tarjonnut.
Mainos on täyttänyt tehtävänsä.
Vilppi luonteessa
Nuorison vastaanottokyky on paljon alttiimpi vaikutuksille. Minkälaisiahan ajatuksia heissä mahtanee syntyäkään, kun he kaikkialla saavat lukea noita sielunelämää kiihoittavia otsikoita: Verikosto, Murhattu kiinalainen, Timanttirosvot jne.
Minkälaisia tuumia nuorisossa saattaa herätäkään, kun se viikosta viikkoon ja kuukaudesta kuukauteen sitten ahmii hengen ravinnokseen tuota kauhua ja rikosta! Minkälaiseksi muodostuu vilkkaan ja seikkailunhakuisen pojan luonne? Pahuus ajatuksissa, vilppi luonteessa ja rikos teoissa on tulos!
Me koetamme temmata lapset kodittomuudesta ja nuorison katujen vaaroista. Mutta miksi emme torjuisi silloin myöskin ”jännärien” taholta uhkaavaa vaaraa? Että vaara ei ole pieni, sen voi asiaa ajatteleva helposti käsittää.
Lasten opettajat ja lastensuojelualalla toimivat. Tutustukaa edes kerran noihin julkaisuihin ja katselkaa esim. maamme kaupunkien kahviloiden, parturi- ym. liikkeiden näyteikkunoita, niin luulisin, että sen vaaran suuruus, joka tältä taholta nuorisoamme uhkaa, tulisi paremmin ymmärretyksi ja niin välillisesti myöskin paremmin torjutuksi.
A.R.
