Toukokuu 1938

Lastenseimessä

 

Taisi olla huomattavin tapahtuma Antin kolmivuotisella elämäntaipaleella se lastenseimen ensimmäinen päivä.

 

Jokapäiväinen leipä Antin kotona uhkasi käydä niukaksi perheenisän sairastelun vuoksi. Silloin hankki äiti itselleen työpaikan kaupungin puhtaanapitolaitoksella ja Antti vietiin työajaksi lastenseimeen hoidettavaksi.

 

Tosin äiti itkeä tihautti köyhän lapsen kohtalon kovuutta taluttaessaan poikaansa aamuvarhaisella kadulla lastenseimeä kohti. Mutta tutustuttuaan paremmin laitokseen muutti äidin itku iloiseksi luottamukseksi Antin tämän kesäisestä elämästä.

 

Haisua pyörittävä lentokone

 

Sinne jäivät ahtaan kodin vähemmän siistit nurkat, aukeni eteen seinien kaunis pihamaa, valoisat salit, pienet tuolit, valkeat vuoteet ja monet hauskat leikkikalut.

 

Ensinnä jouduttiin kylpyammeeseen. Se oli merkillinen huone lokerokaappeineen, pyyhinliinoineen, hammasharjoineen ja punnitusvaakoineen. Katossa surisi ihmeellinen laite, jota Antti ei ollut koskaan nähnyt.”Se on joulupukin lentokone, joka pyörittää haisua”, selitti ”täysistunnolla” oleva Kaisa.

 

Tätä kaikkea ihmetellessä ei Antti huomannutkaan, milloin äiti lähti pois. Tuntuihan se ensin vähän turvattomalta, mutta jo seuraavana aamuna sanoit Antti äidille reippaat hyvästit. Tavattiinhan taas illalla varmasti! Hoitajatäti riisui sitten Antilta vaatteet, poika pääsi uimaan suureen, valkeaan ammeeseen ja sai sitten uudet, puhtaat vaatteet yllensä. Sen jälkeen siirryttiin lastenhuoneisiin.

 

Lauluja ja riitoja

 

Oli siellä entisiä tuttujakin, naapurin Helvi ja Olli, kaksoset, sekä pikku Orvokki, jonka äiti kävi tehtaassa työssä ja jonka isää ei kukaan tuntenut. uusia ystäviä tuli nyt Antille kuusiviikkoisesta vauvasta nelivuotisiin veitikoihin saakka.

 

Seimen hoitajatäditkin opittiin pian tuntemaan, heitä rakastamaan – ja tottelemaan. Aamupuuro syötiin kilpaa, pienempiä auttoivat tädit. Vauvoilla taas oli tuttipullot, kävipä eräs äiti ruokatunnillaan imettämässä pienoistaan.

 

Sittenpä alkoivat laulut ja leikit. Sanni ehdotti laulun ”varjele luoja ihmisten lasta..” Mutta ei täti sitä sanonut osaavansa, vaan opetti laulun pikku kissasta. Kesken leikin riitaantuivat kaksoset, ja Olli sanoi oikein ruman sanan. Kun täti sekaantui asiaan, puolustautui Olli sillä, että isäkin sanoi niin joskus. ja kun ei täti tahtonut sitäkään uskoa, oikaisi Olli:

 

”Niin ei se ollutkaan minun isäni vaan Helvi-siskon isä”.

 

Ulkoillaan ja herkutellaan

 

Silloin oli sadepäivä ja lapset olivat sisällä koko päivän.

Poutapäivänä pääsivät lapset ulos leikkimään, keskikesällä ilkisen alasti. Lupasipa täti lapsille huvimatkan Rantapuistoon.

 

Keskipäivällä saivat lapset välipalan. Raaka porkkana ratisi somasti Antin hampaissa.

 

Sitten alkoivat tädit kantaa saliin pieniä pukkisänkyjä. Antti katseli niitä vähän epäillen. Ei hän ainakaan voi nukkua keskellä päivää – iso poika. Mutta kun täti ryhtyi hänen kenkiänsä avaamaan, ei Antti kehdannutkaan vastustella. Ja niin vierähti pari tuntia Nukku-Matin lumoissa.

 

Herättyä oltiin taas virkeitä leikkimään ”äitiä ja isää”, rakentamaan taloja, riitelemään ja suloisesti sopimaan, kunnes päivällispöydän antimet houkuttelivat taas ahnaat pikku suut ympärilleen.

 

Äideillä turvallinen olo

 

Niin paljon oli askaretta ollut, niin kiihkeä leikin tahti, ettei huomannutkaan päivän iltapuolelle vierähtäneen. Äiti toisensa jälkeen ilmestyi eteiseen lastaan noutamaan:

 

”On niin huoleton olla työssä, kun on lapset täällä varmassa tallessa. Minunkin piti jättää kaksivuotias kahdeksanvuotiaan hoidettavaksi lukkojen taa kotiin, ennen kuin tänne neuvoivat tuomaan. Ne olivat pitkiä työpäiviä silloin. Toista on nyt”, kertoi eräs heistä.

 

Taas oli hilskettä kylpyhuoneessa. Omat vaatteet vaihdettiin päälle ja seimen vaatteet taitettiin sievästi lokeroihinsa.

 

”Eiköhän nappien neulominen tulisi ajanoloon halvemmaksi kuin nämä hakaneulat”, sanoi täti kiinnittäessään seitsemättä hakaneulaa Ellin vaatteisiin.

 

Sen totesi Ellin äitikin, koskapa illalla neuloi puuttuvat napit tyttönsä tamineisiin.

 

Jo saapui Antinkin äiti ja hänen mukanaan tuli Antin sydämeen kotoisen elämän viehätys. Kiire oli jo kertomaan kotiväelle ja naapurin lapsille päivän monista elämyksistä.

 

Lasten poistuttua jatkui seimen tätien työ vielä. Tilikirjat selvitettiin, huoneet siivottiin, vaatteita pestiin ja silitettiin. Ja ”joulupukin lentokone” pyöritti raitista ilmaa kylpyhuoneessa. Kunnes kaikki oli valmista uuden päivän työlle lastenseimessä.

 

Anni Bengts