Tammikuu 1938

Hyvä tahto

 

On ollut joulu, ja tulossa on uusi vuosi. Aattopäivänä kävin toivottamassa hyvää joulua läheiselle sukulaisperheelle. Siinä talossa on kaksi lasta; yksitoistavuotias poika ja parisen vuotta nuorempi tyttö. Hyvästellessäni kysyin tyhmän sedällisesti tytöltä:

– Mitä luulet Leena, tuleeko taas tänä iltana Pukki?

Leena hymähti:

– Ei tänne mitään pukkia tule!

Nähtävästi hän piti minua lapsellisena, kun sellaista kysyin.

Lasten äiti kysyi pojalta:

– Muistatko Jorma, kuinka isä selitti, mikä on joulupukki?

Poika katsoi vakavana minuun:

– Isä on sanonut, että pukki on ihmisten hyvä tahto.

Läksin talosta viisaampana kuin olin sinne tullut, miettien, pukin ja paimenten sanoman aatteellista yhteyttä. Pukkia ihmisten hyvän tahdon edustajana eli puhuakseni filosofian professorin kieltä, ei pelkästään odotettavissa olevien herkkujen ja lahjojen saamista ennustavana merkkinä vaan sydämiä lämmittävän aatteen mielekkäänä symbolina.

Parilla kuivalla sanalla sanoen: Joulupukkia yhteiskunnallisena tekijänä!

 

Epäitsekästä anteliaisuutta

 

Siinä kodissa, missä kasvoin, ja siinä missä olen miehuuteni elänyt, ei milloinkaan ole joululahjasta kiitetty todellista antajaa vaan yksinomaan pukkia, olipa hän sitten näkyvissä pitkäpartaisena ukkona taikka näkymättömänä uunin, oven tai kuusen takana. Niin kai on ollut ja on, Jumalan kiitos, vielä tuhansissa Suomen kodeissa.

Yksityinen antaja peittyy tai ainakin kuvitellaan peittyväksi tuntemattomana tuon hyväntahtoisen, kaikkialla läsnä olevan välittäjän taakse.

Jokainen iloitsee toisen ilosta, odottamatta ja vastaanottamatta mitään kiitosta itselleen. Ainakin yhtenä iltana vuodessa epäitsekäs anteliaisuus vallitsee periaatteena.

Ja tämän periaatteen soveltaminen ulottuu perheen, sukulaisten ja ystävien piiriä ulommaksi. Joulupukin henki ohjaa pieniä ropoja ja suuriakin rahoja Pelastusarmeijan joulupatoihin edes yhden illan iloksi aivan tuntemattomille kanssa ihmisille. Se pystyttää toreille isoja joulukuusia kaikelle kansalle ja sytyttää niihin kauas talviyöhön loistavia tähtiä.

Se liikkuu silloin todellisena yhteiskunnallisena henkenä.

 

Joulupukki hyvän tahdon henkenä

 

Kun joulukynttilän ovat sammuneet, on joulupukkikin hävinnyt. Nukkuuko hän koko vuoden, niin kuin radiossa nykyään kuulutetaan, jossakin Pohjan perillä, Turjan tunturin uumenissa? Vai onko hän ympäri vuoden ja kautta vuosien elävä ja vaikuttava hyvän tahdon henki, joka kerran vuodessa, sen pimeimpänä aikana, ruumiillistuu juuri ”pukin” tutunomaiseen hahmoon, oikein tuntuvasti muistuttaakseen ihmisiä ja ihmislapsia olemassaolostaan?

Emmekö voi yhtyä Jorma-pojan ja Jorman isän uskoon, että niin on asia?

Ja jos asia niin on, silloin kasvavat joulupukin mittasuhteet valtavasti; pitkä parta ja takkuinen turkki haihtuvat näkymättömiin, hän on sitä, mitä hän todellisuudessa on, ihmisten toisilleen iloisen sanoman julistama hyvä tahto. Hän on todellisinta todellisuutta, toimiva aate, jotakin mikä on yhtä todellista kuin eri muodoissa meille esiintyvä, mutta uusimman kemian ja fysiikan kokeissa tyhjän avaruuden kautta liikkuviksi säteiksi ja aalloiksi muuttunut aine (materia).

 

Lait joululahjojen kaltaisia

 

Sellainen yleinen ”hyvä tahto” tuo ihmisille lahjoja muulloinkin kuin jouluna. Koko nykyaikainen sosiaalinen suojelu- ja huoltotoiminta on sen läpitunkema. Sehän on ollut sanelemassa sellaisia huoltolakeja kuin lastensuojelu-, irtolais- ja alkoholistilain, joiden ensimmäinen soveltamisvuosi nyt on päättymässä, ja sellaisia avustuslakeja kuin kansaneläke- ja äitiysavustuslain, jotka tulevat voimaan ensi vuoden alusta.

Sellaiset lait ovat, sillä tietyllä edellytyksellä, että niiden säätämien periaatteiden, velvollisuuksien ja oikeuksien toteuttamista asianmukaisesti ja tehokkaasti huolehditaan sekä valtion että kuntien taholla ja niin myös vapaassa huoltotyössä, - kansan ja etenkin sen vähäväkisten kansalaisten saamia lahjoja.

Ja ne ovat siinä suhteessa joululahjojen kaltaisia, ettei niistä sovi kiittää ketään yksityistä henkilöä erikseen.

 

Erityishuoltoa tarvitaan aina

 

Ne huoltotoiminnan erikoismuodot, joita uudistusten sarja tarkoittaa, koskettavat käytännöllisesti katsoen ihmisen kaikkia ikävaiheita. Äitiysavustus kohdistuu uuden ihmisenalun menestykseen jo ennen syntymistä, syntymisen hetkellä ja välittömästi sen jälkeen.

Lasten ja nuorison suojelu jatkaa siitä, missä äitiysavustus on tehnyt alun, koettaen edistää uuden polven kasvattamista terveiksi, työkelpoisiksi kunnon kansalaisiksi. Kuta paremmin tässä työssä onnistutaan, sitä vähemmän tulee aikuisissa kansalaisissa olemaan alkoholisteja, irtolaisia ja muita ruumiillisesti ja henkisesti terveen elämän raiteilta suistuneita.

Mutta kun sellaisiakin, Herra paratkoon, aina tulee olemaan, tarvitaan heillekin erikoishuoltoa heidän palauttamisekseen, mikäli mahdollista, terveisiin, säännöllisiin ja työteliäisiin elämäntapoihin.

 

Uusi liitto hyvän tahdon todiste

 

Ja lopuksi tulevat kansaneläkkeet olemaan niiden kovaosaisten tukena, jotka korkean ikänsä tai muun työkyvyttömyytensä takia lain mukaan ovat oikeutetut sellaiseen yhteiskunnan antamaan turvaan.

Nyt päättyvältä vuodelta on aivan erikseen mainittava vielä yksi hyvän tahdon todiste, yksi suuriarvoinen lahja maamme lasten- ja nuorisonsuojelun ystäville: Suomen Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliitto ry:n ja tämän uuden yhteisjärjestön äänenkannattajan alullepano.

Nämä kauan kaivatut toimenpiteet todistavat ennen kaikkea hyvää tahtoa itse työalaan nähden, niitä Suomen lapsia ja nuoria kohtaan, jotka tarvitsevat yhteiskunnan suomaa suojelua, hoitoa ja kasvatusta, mutta sen rinnalla myös hyvää tahtoa lastensuojeluväen omassa keskuudessa.

Näissä ”ihmisten hyvän tahdon” merkeissä voin vanhan vuoden viimeisenä päivänä entistä paremmin entein toivottaa onnellista uutta vuotta maamme lastensuojelulle ja nuorisohuollolle, sen uudelle Keskusliitolle ja sen uudelle, yhteiselle aikakauslehdelle.

31. XII. 1937.  Einar Böök