Tammikuu 1938

"Kasvatus on suurin ja vaikein tehtävä, mikä ihmiselle voidaan antaa.”

Immanuel Kant (1724–1804).

 

 

Uusi lehti!

 

Juuri perustetun Lapsi ja nuoriso -lehden päätoimittaja, Helsingin kaupungin lastensuojelunjohtaja Rikhard Liukkonen määrittelee pääkirjoituksessaan Suomen Lastensuojelun ja Nuorisonhuollon Keskusliiton uuden lehden toimintalinjoja. Hän kiittelee sen edeltäjien, Lapsi ja yhteiskunta sekä Lastensuojelulehden tekijöitä, ”joiden tiedämme suorittaneen kyseessä olevan asian hyväksi vaivojaan nurkumatta pitkät ajat uhrautuvaa työtä vaikeissa oloissa”.

Uuden lehden toimitusohjelmaan kuuluvat mm.

• äitiys- ja imeväishuoltopikkulasten- ja kouluikäisten lasten huolto
• heikkojen ja sairaalloisten lasten erikoishuolto
• kasvattilasten suojelu
• vajaakykyisten sekä raajarikkoisten lasten huolto
• nuorison siveellinen suojelu.

 

Kirjoittajia tarvitaan

 

Vaikka Liukkonen kehuu lehden saaneen avustajakuntaansa suuren joukon edustavia henkilöitä ympäri maan, toteaa hän, ettei kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia kukaan voi täysin tuntea. Sen vuoksi kirjoittajiksi tarvitaankin monipuolisen koulutuksen ja kokemuksen omaavia kirjoittajia:

”Tällaisten erilaisten voimain kokoamista suuren yhteisen asian ympärille tarkoittaa kirjoituksemme alussa mainitun Suomen Lastensuojelun ja Nuorisonhuollon Keskusliiton perustaminen, ja sen harrastuspiiriin kuuluvien, edellä lyhyesti hahmoteltujen asioiden yksityiskohtaisemmalle selvittelylle ovat tämän lehden palstat lähinnä avoinna. Toivomme niitä vireästi käytettävän”.

 

__________________________________________________________

 

”Suomen kansa ei lisäänny”

 

Lastentautiopin professori, Lapsi ja Nuoriso -lehden toimituskunnan jäsen Arvo Ylppö on artikkelissaan Lasten kuolevaisuudesta ja sen estämisestä huolissaan maamme syntyvyyden laskusta ja sen seurauksista:

”Viime vuosina on syntyväisyys ollut vain jonkun verran yli 60 000, ja vuonna 1936 oli koko suoranainen väkiluvunlisäys – siis syntyneiden ja kuolleitten ero – vain noin 20 000 ihmistä. Jos tämä kehitys jatkuu edelleen samoin askelin kuin viimeisinä vuosina, tuntuu siltä, kun joutuisimme tilanteeseen, jolloin Suomen kansa ei enää lisäänny ollenkaan.”

 

Kätilöitä ja lastenhoitajia tarvitaan

 

Ylpön mukaan erityishuomiota vaaditaan, jotta ”kaikki terveenä syntyneet lapset mahdollisuuksien mukaan saataisiin jäämään henkiin”.

 

Tuohon aikaan sadasta alle vuoden vanhana kuolleesta lapsesta jopa 30 kuoli ensimmäisinä elinviikkoinaan ja 50 alle kolmikuukautisena.

 

Ylppö vaatii lisää ammattitaitoisia kätilöitä, lastenhoitajia ja synnytyspaikkoja ja kiinnittää huomiota myös vauvojen ruokintaan:

”Olisi pyrittävä siihen, että jokainen Suomen nainen saisi jo varhaiskoulutuksensa aikana, esim. kansakoulun jatkoluokilla, tutustua entistä laajemmin lastenhoidon aakkosiin. Vaikka lapsi ei tällä iällä vielä voikaan painaa mieleensä mitään lastenhoidon yksityisseikkoja, niin saadaan kuitenkin tällaisen vaatimattoman lastenhoito-opetuksen avulla helposti istutettua tyttölapseen se käsitys, että joka ikinen pikkulapsi on arvoesine, jota on hoidettava hellävaroin.”

 

 

Arvo Ylppöä (1887–1992) pidetään suomalaisen neuvolajärjestelmän isänä. Kansainvälisesti hän oli tunnettu erityisesti keskostutkimuksistaan. Hän toimi yli 40 vuotta Lastenlinnan sairaalan ylilääkärinä ja sai arkkiatrin (lääkärikunnan vanhimman) arvon 1952.

__________________________________________________________

Muistosanat

 

Bertel Nyberg kirjoitti muistosanat lakkautetulle Suomen Lastensuojelun Kansallisyhtymälle, jonka tilalle Suomen lastensuojelun ja Nuorisonhuollon Keskusliitto oli perustettu 23.11.1937. Hän käy kirjoituksessaan läpi Suomen lastensuojelutoiminnan alkuvuosia:

Väliaikaisena Kansainvälinen Lastenapu -komiteana alkanut työ vakinaistettiin perustamalla vuonna 1925 Suomen Lastenavun Kansallistoimikunta ry. 1920-luvulla työ keskittyi sotaorpoihin ja pakolaislapsiin laajentuen vuosien myötä koskemaan kaikenlaisia lapsia. Toiminnan keskittyessä yhä enemmän kotimaahan muutettiin järjestön nimeä vielä kerran vuonna 1931 ja järjestöstä tuli Suomen Lastensuojelun Kansallisyhtymä.

 

Kiitos toiminnan alullepanijoille

 

Nyberg kiittää toiminnassa mukana olleita, ”jotka vaivojaan säästämättä ovat johtaneet yhtymän toimintaa ja olleet sen huolienkantajina aina toiminnan alkuvaiheista lähtien”. Erityisesti Nyberg muistaa presidentitär Ester Ståhlbergiä, järjestön perustajaa ja ensimmäistä puheenjohtajaa, joka ”on antanut toiminnalle koko persoonallisuutensa ja uhrautuvan työnsä tuen sekä luonut siihen henkevyyttä ja elävää sisältöä”.

Nyberg muistuttaa myös kirjailijatar Annie Furuhjelmin työpanoksesta koko toiminnan alulle panijana:

”Hän piti aina yhtymää lempilapsenaan ollen henkilötuntemuksellaan ja monisuuntaisilla harrastuksillaan sen parhaimpia tukipylväitä”.

 

 

 

Bertel Nyberg (1882–1968) oli Pelastakaa lapset ry:n edeltäjän Koteja Kodittomille Lapsille -järjestön alkuvuosien suunnannäyttäjä. Hän toimi järjestön johdossa vuoteen 1955 saakka. Nyberg määritteli perhehoidon perusperiaatteita ja oli lastensuojeluopetuksen uranuurtajia maassamme. Hän toimi myös Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon Keskusliiton ensimmäisen hallituksen varapuheenjohtajana.

__________________________________________________________

Kasvattaja ja ”nulikka”

 

Mikko Tuokko luotsaa kolumnissaan Kasvattaja ja ”nulikka” niitä väärinymmärryksiä, joita kasvattajat tekevät pyrkiessään tulkitsemaan lasten käyttäytymistä. Hänen mukaansa esimerkiksi ”ilkeä” käytös saattaa johtua lapsen huomion tavoittelusta:

”Kun lapsi saa huomiota tehostamalla itseään positiivisesti, purkautuu hänen huomiontarpeensa kielteisille urille. Hän rupeaa kujeilemaan tai harjoittamaan vallattomuutta”.

Kasvattajan tulee olla tarkkana, koska vääränlaisella reaktiolla voi olla kauaskantoisia seurauksia:

 

”Väärin menettelee kuitenkin kasvattaja ryhtyessään ilkeilevälle oppilaalle maksamaan samalla mitalla, sillä silloin hän voi pysyvästi rikkoa suhteensa häneen.”

__________________________________________________________

Lastentarhan tärkeys

 

Lastentarhain tarkastaja ja Lapsi ja Nuoriso -lehden toimituskunnan jäsen Elsa Borenius käsittelee artikkelissaan Lastentarhan asema lastensuojelun työmuotojen sarjassa lastentarhojen asemaa 30-luvun yhteiskunnassa.

Lastentarhan tarkoitus on tukea ja täydentää kotien kasvatus- ja hoitotyötä ”edistämällä

• lasten ruumiillista
• henkistä
• ja siveellistä kehitystä”.

Borenius korostaa erityisesti uusinta tieteellistä tutkimusta varhaislapsuuden merkityksestä:

”Ja vihdoinkin on opittu kiinnittämään huomiota siihen, että lapsen kasvu ja kehitys muodostavat kokonaisuuden, tapahtumasarjan, jossa jokaisella asteella on sekä fyysillinen että psyykillinen puolensa”.

__________________________________________________________

 

Tilastojen kertomaa

 

• Vuoden 1937 aikana 236 ehkäisevää lastensuojelua harjoittavaa laitosta ja työmuotoa sai valtionapua sosiaaliministeriön kautta.
• Rahaa niille jaettiin yli 5,5 miljoonaa markkaa (n. 925 000 euroa).
• Valtionapua saivat esimerkiksi kesätoimintaa, leikkikenttiä ja kasvitarhoja järjestävät toimintakeskukset sekä koululaisten päiväkodit ja lastenkodit.