Syyskuu 1938

Osoita minulle, että voit hillitä itsesi niin sanon sinulle, oletko saanut kasvatusta. Ilman sitä kaikki kasvatus on ollut arvotonta.

Orison Swett-Marden (1850–1924)

Sortavalan kesäkokouksen juhlaesitelmä

(jatkoa edelliseen numeroon)

 

J.H. Tunkelo jatkoi pitkää, Sortavalan kesäkokouksen juhlaesitelmäänsä luettelemalla useita edellytyksiä, joita vaaditaan, jotta lastensuojelu toimeenpano suoritetaan asianmukaisesti. Erityisen tärkeänä hän piti vastuuntuntoa ja asiallisuutta:

 

”On luonnollista, että kotielämän piiriin toimenpiteiden kohdistuessa monet ristiriitaiset tunteet heräävät ja kuohahtavat esiin. Naapurussuhteet särkyvät, tuttavuus loppuu, takapuheita alkaa liikkua. Vain asiallisia syitä tarkaten ja tyyntä vakaumusta noudattaen voidaan ikävyyksistä rauhallisella mielellä selviytyä.”

 

Kolmas edellytys on”siveellinen rohkeus”. Sen ei Tunkelo soisi puuttuvan ”niiden kansalaisten kohdalta, jotka joko siihen valittuina tai vapaasta harrastuksesta lasten ja nuorten hyväksi toimivat”.

Lastensuojelu onkin – oikein ja aatteellisesti käsitettynä – todellista sivistystyötä. Tunkelo päättää esitelmänsä pontevasti:

 

”Lapsessa on meidän tulevaisuutemme, säilymisemme, kuolemattomuutemme. Yhteiskunnan olemassaolo ja kansakunnan menestys riippuu lapsissa olevista voimista ja uinuvista mahdollisuuksista. Ottakaamme niistä tarkka huoli. Kehittäkäämme ne hyvään.”

______________________________________________________________________

 

Terve sukuelämä

 

Psykiatri Rakel Jalas kirjoittaa lapsen sukupuolisista kehitysvaiheista mainiten, että selvä ero täytyy tehdä ”aistillisen ja psyykillisen eroksen” välillä. Vain kun tämä ero tehdään, voidaan puhua ”sukupuolisesta rakkaudesta ja sukupuolisesta erotiikasta sanan syvimmässä merkityksessä”. Jalaksen mukaan lapsissa herää sexualiteetti jo paljon ennen puberteetti-ikää. Terveen ja sairaasti kehittyneet sukuelämän erottaminen on kuitenkin vaikeaa:

 

”Ei edes puberteetti-ikään päässyt nuori aina osoita merkkejä sukupuolisesta heräämisestä ja toisinaan on aikuinenkin ilman näitä tunteita, tai ne esiintyvät hänessä hyvin heikkoina.”

 

Lapsen lähestyessä puberteetti-ikää on hänessä kuitenkin havaittavissa ”yhä lisääntyvää sielullinen levottomuustila”. Samoin juuri ennen sukukypsyyden aikaa on nuorissa useimmiten huomattavissa ”erikoinen, sekä ruumiillinen että henkinen heikkousaika, n.k. kielteinen vaihe”.

 

”Tänä aikana lapset ovat usein eristäytyneitä ja sulkeutuneita ja karttavat mieluummin varsinkin seurustelua eri sukupuolta olevien kanssa.”

(jatkuu seuraavassa numerossa)

 

Psykiatri Rakel Jalas (1892–1955)  valittiin vuonna 1929 sosiaaliministeriön lääkäriksi ja köyhäinhoidon apulaistarkastajaksi. Vuodesta 1936 hän oli ministeriön huoltoasiain osaston tarkastava lääkäri. Tärkeä osa Jalaksen työssä oli sosiaalihuollon tehtävissä toimivien koulutus ja ohjaus. Hän julkaisi 1941 teoksen Sukuelämä terveeksi; josta tuli aikansa merkittävä opaskirja. Hän oli vuonna 1937 perustamassa Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon keskusliittoa Lastenkotien johtajataryhdistyksen edustajana. Rakel Jalakselle myönnettiin lääkintöneuvoksen arvonimi vuonna 1952.

 

________________________________________________________________________

 

Koteja kodittomille ry:n toiminnasta

 

Bertel Nyberg kirjoittaa 15-vuotiaan Koteja kodittomille -yhdistyksen toiminnasta. Yhdistys on toiminut jo lähes kahden vuoden ajan lastensuojeluasetuksen säätämin erikoisoikeuksien ja sosiaaliministeriön myöntämin erikoisvaltuuksin. Toiminnan vakiinnuttua yhdistys on myös laajentanut toimintaansa.

 

”Ominaista uusille oloille on ehkä ennen kaikkea huonokäytöksisten ja vajaakykyisten lasten sijoitettaviksi tarjoaminen. tämä ilmiö on ollut omiansa vahvistamaan johtokunnan käsitystä uusien erikoislaitosten tarpeellisuudesta, ja on viime vuonna vilkkaasti neuvoteltu sellaisten aikaansaamiseksi.”

 

Uutta toiminnassa on Nybergin mukaan myös uusi lehti Koditon lapsi, mainosjulkaisu Koteja kodittomille lapsille r.y. huoltoviranomaisten apuelimenä sekä vapaaherra Adolf von Bonsdorffin muistorahaston perustaminen. Uusia paikallisyhdistyksiä, tyttökoti ja ammattiopisto ovat myös aloittaneet toimintansa. Yhdistyksellä oli viime vuonna hoidettavaan 1 481 lasta ja uusia kasvatuskoteja oli saatu 140.

 

Tohtori Bertel Nyberg (1882–1968) oli Pelastakaa lapset ry:n edeltäjän Koteja Kodittomille Lapsille -järjestön alkuvuosien suunnannäyttäjä. Hän toimi järjestön johdossa vuoteen 1955 saakka. Nyberg määritteli perhehoidon perusperiaatteita ja oli myös lastensuojeluopetuksen uranuurtajia maassamme. Hän toimi Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon Keskusliiton hallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana.

 

________________________________________________________________________

 

Kullatorpan lastenkoti

 

Alli Orola kirjoittaa Helsingissä sijaitsevasta Kullatorpan lastenkodista, joka on varattu 35:lle ”hitaasti kehittyvälle” lapselle. Veikkolaksi ja Sirkkulaksi nimetyissä rakennuksissa lapsista pitää huolta lastentarhanopettaja ja kolme palvelijaa.

Onpa huolenpidossa johtajattaren valvovan silmän alla myös ompelija, ”jonka tarkka silmä näkee kaikki ratkelmat ja repeämät lasten vaatteissa.” Lastenkodin päivän askareihin kuuluvat niin kukkapenkkien kitkeminen kuin leikkiminenkin.

 

”Ulkoilu ja ruumiillinen työskentely onkin paras lääke näille yliherkille lapsille.”

 

________________________________________________________________________

 

Musiikki kasvatuslaitoksissa

 

Martti Koski kirjoittaa mielenkiintoisessa artikkelissaan ”aitoamerikkalaisesta yrityksestä ratkaista kasvatusongelmat”. Hän pohtii Pennsylvanian terveystoimiston jäsenen Willen van de Wallin ajatuksia musiikin sielullisista vaikutuksista van de Wallin kirjan Musiikki kasvatuslaitoksissa perusteella. Musiikin sanotaan laukaisevan lasten jännitystiloja:

 

”Musiikin vaikutuksen alainen tulee herkemmäksi, hänen sielullinen toimintansa avautuu ja asianomainen alkaa siten puhua hädästään.”

 

Van de Wallin mukaan musiikilla voi kuitenkin olla myös negatiivisia vaikutuksia:

 

Kiihtyneisyys, vastahakoisuus, hillitsemättömyys mainitaan sellaisina musiikin vahingollisina vaikutuksina, jotka saattavat olla sielullisen parannuksen esteenä.”

 

Pelkkä musiikin kuuntelu ei silti riitä, vaan lasten ”rytmillistä tunnetta” on ensin heräteltävä ja edettävä sitä kautta instrumenttien soittamiseen, nuottien lukemiseen ja yhteislauluun. Koski tulkitsee van de Wallin olevan ”jyrkkä sosiaalikasvatuksen esitaistelija”:

 

”Aina on pyrittävä siihen, että asianomainen käyttää opittua yhteisön hyväksi, sillä koko kasvatus palvelee viime kädessä yhteiskuntaa.”

 

Koski myöntää, että Wallin teoria musiikista kasvatusopillisena apukeinona ei ole uusi:

 

”Uutta on van de Wallin teoriassa hänen sovellutuksensa musiikin käyttämisestä mitä erilaisimmissa kasvatusympyröissä. Ihailua ei voi olla herättämättä hänen tarkat analyysinsä niistä mahdollisuuksista, joita musiikki todellakin voi tarjota.”

 

________________________________________________________________________

 

Kysymyksiä ja vastauksia:

 

Nimimerkki Kasvatusäiti kysyy lehdeltä miten hänen pitäisi toimia kun hänen lähes kymmenen vuotta kasvattamansa lapsen äiti vaatii lasta takaisin, vaikka kotiolot ovat huonot.

Lehti neuvoo yksityiskohtaisesti kasvatusäitiä ottamaan yhteyttä oman kuntansa huoltolautakuntaan. Huoltolautakunnan luvataan ilmoituksen vastaanotettuaan ryhtyvän viipymättä tutkimaan tapausta ja tekemään tarvittavat toimenpiteet.

 

”Näin ollen, jos huoltolautakunta harkitsee puheena olevan lapsen erottamisen äitinsä kodista tarpeelliseksi, tulee se todennäköisesti sijoittamaan lapsen luoksenne, koska olette hoitaneet lasta niin pitkän ajan, edellyttäen, että kotinne on kunnollinen.”

________________________________________________________________________

Kotimaan kuulumisia

 

Settlementtityöntekijäin Viipurissa syyskuun alussa viettämistä neuvottelupäivistä uutisoitiin pitkässä artikkelissa. Ympäri Suomen 50 työntekijän ohjelmasta mainittiin erityisesti ”keskustelukysymys Settlementtien nuorisotyötä virallisen huoltotoiminnan täydentäjänä.” Asiasta kerrottiin virinneen vilkkaan keskustelun. Neuvottelupäivillä suunniteltiin myös Suomen osallistumisesta seuraavan vuoden Norjassa pidettävään settlementtikoferenssiin.

 

Poikakotien pojat olivat olleet kilpasilla heinäkuussa Kokemäellä. Porin, Tampereen ja Turun poikakotien oppilaiden urheilukilpailussa kilpailtiin kolmiottelussa, pesäpallossa ja ojankaivuussa. Mestariksi kilpailussa suoriutui Porin joukkue.

 

Päivölän kansanopistossa Sääksämäellä oli pidetty Lastenkodin johtajayhdistyksen lomakurssit. Ohjelmaan kuului mm. voimistelua, kutomista, leikkiharjoituksia ja havainto-opetusta.

 

Pedesöressä oli vietetty Östensön turvakodin uuden oppilaskotirakennuksen vihkiäisjuhlaa 7. elokuuta. Uusien rakennusten myötä Östensönsta tuli ”erittäin ajanmukainen ja korkeat vaatimukset täyttävä kasvatuslaitos.”

 

Kansanedustaja, lääketieteen lisensiaatti Oskari Reinikainen oli nimitetty sosiaaliministeriön apulaissosiaaliministeriksi.

 

Varatuomari Inkeri Ahlroth oli puolestaan nimitetty sosiaaliministeriön huoltoasiainosaston ylemmän palkkausluokan osastosihteeriksi.

 

Ebeneserkodin johtajanvaihdoksesta uutisoitiin. Vuodesta 1899 opettajana toimineen johtajatar Elin Wariksen tilalle oli hallitus nimittänyt neiti Armo-Laina Sireliuksen.

 

Uusia lastentarhoja kerrottiin perustetun Tampereelle, Savonlinnaan ja Säynätsaloon.