Marraskuu 1938
"Lasten saaminen ei ole ainoastaan uskonnon siunaama vaan myös investointi. Mitä useampia lapsia, monet intialaiset ajattelevat, sitä useampia käsiä kerjäämässä."
Indira Gandhi (1917–84).
Nuoret rikolliset
Uuden lastensuojelulain myötä ajankohtaiseksi tullutta kysymystä nuorten rikollisten käsittelystä pohtii Paavo Mustala. Tarkempien ja yksityiskohtaisempien säännösten puuttuessa on lain uudistaminen myös tullut ajankohtaiseksi.
Mustala muistuttaa, että nuorten rikosoikeudellinen käsittely on ollut Suomessa varsin epätarkoituksenmukaista painottaen yleisesti tunnustettua tosiseikkaa, että lyhytaikaiset rangaistukset ovat turmiollisia varsinkin nuoriin henkilöihin kohdistettuina.
Rangaistukset eivät useinkaan paranna eivätkä pelota, vaan ”pikemmin hävittävät rangaistavasta siveelliselle nousemiselle välttämättömän itsekunnioituksen, saattavat hänet vankilassa toisten paatuneempien rikollisten seuraan ja lyhyytensä vuoksi tekevät mahdottomaksi opettaa nuorelle henkilölle kunnollisesti ammatin".
Edellä mainitusta johtuen on hallitus antanut oikeusneuvos Paavo Kekomäen puheenjohdolla toimineelle komitealle tehtäväksi valmistaa ehdotus rikoksia tehneen nuoren rikosoikeudellista käsittelyä koskevaksi lainsäädännöksi.
Komitean ehdotuksiin kuuluvat:
- laki nuorista rikoksentekijöistä
- laki rikoslain 3 luvun 1 §:n muuttamisesta
- rangaistusten täytäntöönpanoasetuksen 5 ja 6 luvun muuttaminen
- oikeudenkäytön julkisuudesta annetun lain 1 §:n muuttaminen sekä
- lakeihin liittyvät asetukset.
Koska nuoret tekevät rikoksia usein ”enemmän ymmärtämättömyydestä tahi ajattelemattomuudesta kuin ilkeydestä tai pahuudesta”, ei yleinen oikeuskäsitys aina hyväksy nuoren lainrikkojan syytteeseen panemista. Sen vuoksi syyttäjän syyttämisvelvollisuutta onkin lievennetty ja tuomioistuimelle varattu mahdollisuus olla tuomitsematta rikollinen rangaistukseen. Tällaisista tapauksista tulisi kuitenkin ilmoittaa tästä huoltolautakunnalla mahdollisia toimenpiteitä varten.
On ehdotettu käytettäväksi edelleen ehdollisia tuomioita ja valvonnan järjestelyn ja johdon myöntämistä oikeusministeriölle. Niin ikään on ehdotettu, että kaikki nuoria rikollisia koskevat asiat käsiteltäisiin samalla osastolla ja että nuorta rikoksentekijää ei päästettäisi kosketuksiin muiden vankien kanssa.
Ehdotuksen mukaan 15 vuotta nuoremman lapset tekemä rangaistava teko on jätettävä rankaisematta. Siinä viitataan myös niihin toimenpiteisiin, joiden alaiseksi tällainen lapsi lastensuojelulain mukaan voidaan saattaa.
Sosiaalineuvos, ylitarkastaja Paavo Mustala (1890−1975) teki suurimman elämäntyönsä Diakonissalaitoksella.
______________________________________________________________________
60-vuotias Bruno Sarlin 
Bruno Sarlin.
Helsingin kaupungin huoltolautakunnan toimitusjohtaja Bruno Sarlin on täyttänyt 60 vuotta. Vaasan läänin maaherrana ja kansanedustajanakin toiminut Sarlin mainittiin monella tavalla myötävaikuttaneen huoltotoiminnan kehittämiseen. Tultuaan valituksi vuonna 1936 sosiaaliministeriksi hänen vaikutuksensa huoltolakien voimaansaattamiseen oli merkittävä.
Merkkipäivänään Sarlin oli joutunut jo aamuvarhaisesta alkaen monenlaisten sydämellisten onnittelujen kohteeksi. Suomen Huoltotyöntekijäin Liitto oli muistanut häntä liiton kultaisella ansiomerkillä. Onnitteluja toivat myös muun muassa Koteja Kodittomille Lapsille -yhdistys, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Suomen Lastensuojelun ja nuorisonhuollon Keskusliitto.
Merkkipäivän illaksi oli järjestetty kansalaispäivälliset, joilla ”pidettiin useita puheita ja luettiin merkkipäivän johdosta saapuneet sadat sähkösanomat".
______________________________________________________________________
Lastensuojelulaki ja kasvatuslaitokset
(jatkoa heinä–elokuun numerosta) Lue aikaisempi artikkeli!
Lastensuojelulain ja rikoslain muutokset, jotka tulivat voimaan 1. päivä tammikuuta 1937, aiheuttivat muutoksia kasvatuslaitoksista vapautumisen suhteen. Voimassa olevat lait nostivat ikärajaa, johon asti yhteiskuntaviranomaisen huostaan otetut alaikäiset voidaan pitää esimerkiksi laitoskasvatuksen alaisina.
Artikkelin kirjoittajan Kosti Pirjolan mukaan ikärajan nosto johtuu auttamistarkoituksesta, ”lähinnä siitä kokemuksesta, että eläminen omalla vastuulla aiheuttaa nuorille ihmisille nykyään oleellisesti suurempia vaaroja kuin entisinä aikoina".
Mutta Pirjola muistuttaa, että huostaan ottaminen on äärimmäinen hätäkeino, joka ei saisi jatkua kauemmin kuin alaikäisen edun kannalta on välttämätöntä:
”Kaavamainen menettely tässä suhteessa ei saa tulla kysymykseen, vaan jokainen tapaus on käsiteltävä erikseen huollon ja kasvatuksen aikaansaamien tulosten mukaisesti.”
Henkilöiden laitoksesta päästämisestä päättää sosiaaliministeriö huoltolautakunnan ja kasvatuslaitoksen johtajan esityksestä. Myös kyseisen nuoren tulevaisuudesta on pidettävä huolta:
”Kun oppilas on päätetty päästää pois laitoksesta, tulee laitoksen johtajan ja huoltolautakunnan yhdessä huolehtia siitä, että hän sen jälkeen saa hänelle soveltuvan työpaikan sekä tarpeellista huoltoa sellaisissa oloissa, jotka eivät vaaranna hänen ruumiillista ja siveellistä kehitystään.”
Lahjakkaille nuorille on myös mahdollista ”suoda tilaisuus pyrkiä johonkin ammatti- tai muuhun kouluun” ja hakea opintoavustusta valtion varoista.
Lastensuojelulain mukaan ennen lopullista laitoksesta päästämistä voidaan oppilas päästää pois "koetteeksi" eli ehdollisesti. Myös yksityiskoteihin sijoittamisesta on omat määräyksensä:
”Oppilas sijoitettakoon hoidettavaksi ainoastaan sellaiseen terveydellisesti hyväksyttävään yksityiseen kotiin, jossa ei ole tarttuvalla asteella olevaa tautia sairastavaa henkilöä ja jonka laitoksen johtaja tai huoltolautakunta on havainnut kykeneväksi antamaan hänelle hänen taipumuksiensa, luonteensa ja voimiensa mukaiselle kehitykselle sopivan hoidon ja kasvatuksen.”
Laitoksen ja hoito- tai työpaikan välille on tehtävä kirjallinen sopimus.
Rangaistuksia määrätään erityisesti niille, jotka tahallaan houkuttelevat nuoria karkaamaan tai teettävät heillä ”sopimattomia ansiotöitä”.
Uudet säädökset velvoittavat myös nuoria itseään:
”Jos oppilaan käytös yksityiskodissa tai työpaikassa on sopimatonta tai jos hän jostakin muusta itse aiheuttamastaan syystä ei menesty toimessa taikka jos hänelle annettu hoito ja kasvatus on puutteellista eikä tähän saada sopivin keinoin korjausta aikaan, on oppilas palautettava kasvatuslaitokseen.”
Kosti Pirjola (1887–1957) toimi sosiaaliministeriön lastensuojelutarkastajana 1935–42 sekä toimistopäällikkönä ja lastensuojelun ylitarkastajana 1942–52. Hän vaikutti myös lastensiirtokomitean puheenjohtajana 1941–48 ja Lastensuojelun Keskusliiton hallintoneuvoston jäsenenä
______________________________________________________________________
Lasten nielutulehduksista
Paavo Koskinen kirjoittaa ”jokusen sanan” nielutulehduksen olemuksesta, syystä ja hoidosta.
Koskisen mukaan muihin tauteihin verrattuna yleisen nielutulehduksen aiheuttajina ovat lapsilla samat bakteerit kuin aikuisilla. Tavallisin niistä on streptokokki.
Mutta miksi juuri nielurisat sairastuvat niin usein, on toistaiseksi selvittämättä. Olemukseltaan ja oireiltaan lasten nielutulehdukset eroavat aikuisten vastaavista. Lapsilla on harvoin aikuisten tavoin kovia vilunpuistatuksia eivätkä he edes usein aristele nieluaan.
Tavallista on kova kuume ja pistävä kipu korvissa, ja lisätautina lapset saavat usein keskikorvantulehduksen. Nieluajos eli kurkkupaise ei myöskään ole mikään harvinaisuus.
Aikuisilla hoitona käytettävää kosteaa kaulakäärettä ei pienillä lapsilla voida käyttää ihon herkkyyden vuoksi. Lapsen iho sietääkin paremmin kuivaa käärettä tai boorivesikäärettä. ”Korlausvetenä” voi käyttää suolavettä, ja kuumien vesihöyryjen hengittäminen helpottaa myös usein tilannetta.
Koskinen muistuttaa, että kuumetta alentavien lääkkeiden runsaasta käytöstä tulisi luopua.
”Kuumehan on ruumiin reaktio tautia vastaan. Sitä ei pidä turhan takia yrittää poistaa keinotekoisesti.”
Ehkäisevänä hoitona sairaan eristäminen ja hyvä hygienia on tärkeää. Jos tulehdus uusiutuu usein, on nielurisat poistettava leikkauksen avulla.
”Muistettava kuitenkin on, että lasten nielurisojen täydellisen poistamisen suhteen on syytä olla pidättyväisempi kuin aikuisten nielurisaleikkauksissa, koska vieläkään ei ole täysin selvitetty nielurisojen merkitystä lapsen kehityksessä.”
Paavo Koskinen
______________________________________________________________________
Helsingin kaupungin Vastaanotto- ja Ammattioppilaskodit
Helsingin kaupungin Vastaanottokoti perustettiin jo 1912 ja sitä laajennettiin 1932. Tällöin vastaanottokotiin yhdistettiin koululasten osasto, jonka hoidokit muodostavatkin kodin suurimman ryhmän. Tilanpuutteesta ja rakennusten huonosta kunnosta huolimatta – tai juuri näistä syistä – jutun kirjoittaja Mikko Tuokko vakuuttaa hoidokkien kotiutuvan nopeasti ja viihtyvän vastaanottokodissa hyvin.
”Säännöllisesti tulee itku, kun ´koti´ jätetään ja poistutaan tuntemattomiin kohtaloihin. Lapset suhtautuvat näihin rappeutuneisiin huoneisiin kuin vanhaan, raihnaiseen, hyväntahtoiseen ´setään´, jota ei tarvitse ujostella ja arkailla.”
Vastaanottokodin muodostaessa kaupungin koulukotien hoidokeille lähtökohdan yhteiskunnan kasvateiksi, Ammattioppilaskoti tarjoaa puolestaan tietyn elämänvaiheen päätekohdan.
”Pian tehtiin nimittäin sellainen kokemus, että koulukodeista pois päässeet hoidokit ovat ohjauksen ja tuen tarpeessa ottaessaan ensi askeleitaan vapaina kansalaisina niissä moninaisissa viettelyksissä, jotka heitä kohtaavat pääkaupunkiseudun oloissa.”
Koulukodeista ammattityöhön siirtyville nuorille perustettiinkin 1916 erityinen koti Vastaanottokodin yhteyteen. Kodissa on sijaa 18–20 kaupungin tehtaissa ja työpajoissa työskentelevälle pojalle, joista kotia hoitava ´täti´ pitää huolen.
”Kasvatustyötä suorittaa täti etupäässä jokapäiväisen persoonallisen seurustelun muodossa siinä neuvoen ja opastaen holhokkeja. Tässä toiminnassaan onkin täti siinä määrin saavuttanut poikain luottamuksen, että monet heistä vielä vuosikausia kodista poistumisensa jälkeen tulevat hänelle huoliaan haastelemaan elämän pulmatilanteissa. Erityisesti tätiä muistetaan silloin, kun nuori mies on oman kodin perustamispuuhissa.”
Mikko Tuokko
______________________________________________________________________Kotimaan kuulumisia
Tampereen Pispalan uuden lastentarhan tupaantuliaisista oli vietetty kaksi päivää lokakuun lopussa. Lauantaipäivän juhlallisuuksiin osallistui yli 70 henkeä kaupungin johtoa myöten. Juhlapuhujana toimi ylitarkastaja J.H.Tunkelo.
Lastentarhan vanhemmille oli järjestetty oma juhlahetkensä yhdessä lasten kanssa sunnuntaina. Tunkelo toivoi yhteishengen pysyvän hyvänä kotien ja lastentarhan välillä.
Myös Kokkolassa oli
vietetty uuden lastentarhan vihkiäisiä. Suomalaisen
Kansanterveyspäivillä Kankaanpäässä marraskuun alussa kerrottiin pidetyn luentoja muun muassa hammashoidosta, tarttuvista taudeista ja ”hoitokotien suojateista”.
Paikallisten Marttojen kerrottiin perustaneen uuden lastenseimen Kärsämäelle.
Helsingin lastentarhojen 50-vuotistoiminnan johdosta avattavasta askarteluvälineiden näyttelystä uutisoitiin myös. Viikon kestävän näyttelyn järjestivät Helsingin Lastentarhanopettajayhdistys ja Svenska Barnträdgårdslärarinneföreningen i Helsingfors.
71 hakijan joukosta Sofianlehdon lastenkodin lastenhoitajattaren virkaan ilmoitettiin tulleen valituiksi neidit Marienne Brehmer, Katri Nicklen ja Annikki Saari.
Uusi yhdistys ilmoitettiin perustetun Kouvolassa. Kymenlaakson Huoltoväen yhdistyksen perustavassa kokouksessa oli yhdistykseen liittynyt noin 50 jäsentä.
Tuki ja Työ ry. nimisen yhdistyksen kerrottiin perustaneen kaksikielisen settlementin ja sen yhteyteen suomenkielisen Vapaaopisto Toimelan palvelemaan Helsingin eteläisiä kaupunginosia. Opistossa voi opiskella esimerkiksi kieliä, kirjanpitoa ja lausuntaa.
Turun kaupungin lastensuojelulautakunta julisti kuulutuksella neljä virkaa haettavaksi. Avoinna olivat lastentarhan opettajattaren, lastenhoitajattaren ja hoitajattaren virat sekä lastensuojelutoimiston lähetintoimi.