Kesäkuu 1938

"Ketä ei sana lyö, sitä ei lyö keppikään."

Sokrates (470-399 eaa)

 

 

 

Me lastensuojelijat...

 

Lehden päätoimittaja, maisteri R. Liukkonen kertoo toimituksen havainneen kaupungilla erään kirjakaupan ikkunassa teoksen, jonka kannessa komeili suurin kirjaimin Me näyttelijät.

Hän esittää toivomuksen, että lastensuojelijoidenkin ääni kuuluisi tulevaisuudessa: "Näyttelijöiden tavalla meillä lastensuojelun rintamamiehilläkin olisi alaltamme yhtä ja toista kerrottavaa."

Herkkäuskoisimpien hämmästyksesi selviäisi tuolloin sekin seikka, ettei Suomen kansa pohjamutiaan myöten ole edes lapsiaan kohtaan niin reilua ja rehellistä kuin miksi sen esim. tunnettu lasten ystävä Zachris Topelius kuvaa.

Liukkonen varoittelee lastensuojelualalle aikovia idealisteja:

"Kodeissa kävijä voi pahimmassa tapauksessa saada jossakin laitakaupungin "mörskässä" likavesiastian silmilleen."

Nuoralla tanssijakaan ei voisi näissä tehtävissä toimia aina kaikkien mieliksi! Vallitsevissa olosuhteissa lastensuojelutyöntekijöiltä vaaditaan monissa elämän tuulissa parkkiintunutta nahkaa voidakseen edes säilyä henkiseltä nuhalta.

 

__________________________________________________________

Lastentarha ja lastenkoti

 

Maria Sörensenin pohjoismaisessa lastentarhanopettajain kongressissa Oslossa elokuussa 1937 pitämä esitelmä julkaistaan tässä lehdessä kokonaisuudessaan.

Siinä missä lastentarha tukee lapsen luonnollista kotia, on lastenkodin korvattava se, muistuttaa Sörensen.

"Me lastenkodissa työskentelevät tiedämme, ettemme koskaan voi korvata lapselle hyvää, luonnollista kotia, mutta uskomme voivamme korvata huonon tai puutteellisen kodin."

Sörensen esittää, että lastenkotiin, jossa on 6–8 alle kouluikäistä lasta, tulisi hankkia lastentarhanopettaja, jotta leikit yms. kehittäisivät lapset näiden normaalitasolle. Hän kertoo lastenkodistaan, jossa henkilökunnan hyvien ystävien tai läheisten naapureiden lapset ovat käyneet lastentarhassa yhdessä laitoslasten kanssa:

"Yleensä meidän lapsemme suhtautuvat elämään sosiaalisemmin kuin vieraat, mikä on joukkokasvatuksesta saatava etu."

Sörensen toivoo, että lastenkodeissa olisi myös hieman yksityiskodin epäjärjestystä ja muistuttaa, että kouluikäisen lapsen täytyy jo saada olla oma itsensä.

Kun lapsi sitten on käynyt koulunsa ja siirtyy varsinaiseen nuoruuteen, havaitsee Sörensen erään vakavan puutteen. Koska lastenkodin nuorilla ei ole ollut mahdollisuutta seurata aikuisten keskusteluja ajan kysymyksistä, heitä ei helppoa saada tajuamaan, mitä eläminen maksaa. Henkilökunta pyrkii useimmiten pysyttelemään nuorten ajatuskyvyn tasolla, vaikka nuoret kernaasti kuuntelisivat, kun aikuiset pohtivat eri aiheita ystäviensä kanssa.

 

__________________________________________________________

Vaikeiden lasten kasvatuksesta

kirjoittaa laajan katsauksen M. Tuokko. Hän aloittaa pohtimalla pahan käsitettä.

"Pahuus ei ole mikään pysyvä tila, mitään sinänsä olevaa, vaan se on väärin suuntautunutta toimintaa."

Hän puhuu mm. omistamisvirikkeestä, joka on kannustanut ihmiskuntaa aineellisen sivistyksen suurin saavutuksiin, mutta myös väärään suuntaan purkautuessaan esim. varkauksiin ja petoksiin.

Itsetehostustarve puolestaan ohjaa ihmisen suuriin töihin sivistyselämän alueilla, mutta väärään suuntautuen se ohjaa esim. esivallan vastustamiseen ja röyhkeyteen. Siirryttäessä kehitysvaiheesta toiseen muuttuu monen virikkeen suhde elämään.

"Itsensä kaunisteleminen keinotekoisestikin on normaalista nuorelle tytölle, sillä se muodostaa hänen sukuviettinsä normaalin purkautumistien. Mutta jos ihailuntavoittelu hallitsee vielä 60-vuotiasta "jazztyttöä", on se meistä luonnotonta."

Summa summarum: kasvatus on vaistomaisten toimintavirikkeiden ohjaamista oikeaan suuntaan.

"Viime aikoina on opetuskin yhä lisääntyvässä määrässä alkanut käyttää hyväkseen askarteluvirikettä, kuten esim. työkirjainnostus osoittaa."

__________________________________________________________

Kotimaan kuulumisia

Valtioneuvoston kerrottiin asettaneen huhtikuussa viisihenkisen asiantuntijakomitean tutkimaan ja laatimaan ehdotusta huoltotyöntekijäin koulutuksen järjestämisestä. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin entinen sosiaaliministeri, rovasti T.A. Janhonen.

 

Porin kaupungin omistamaan Koskenkylän poikakotiin ilmoitettiin perustettavan ylimääräinen kansakoulunopettajan virka.

 

Lastentarhataloon Porissa mainittiin perustettavan uusi kokopäiväosasto 3–6-vuotiaille lapsille, joiden ”isä tai äiti yksin on perheen huoltaja tai molemmat vanhemmat ovat syystä tai toisesta päivän aikana estetyt hoitamasta lastaan.”

 

Turun ja Porin kaupunkien lastensuojelutyöntekijät tekivät retken Tampereelle huhtikuun lopussa. Noin 60 hengen voimin toteutetulla retkellä vierailtiin muun muassa Härmälän neuvolassa, Lepolan ja Metsolan lastenkodeissa sekä vietettiin yhteinen illanvietto Hospitz Emmauksessa.

 

Maisteri Kaarlo Johannes Wedenojan ilmoitettiin kuolleen 21. huhtikuuta. Hän toimi mm Maalaiskunta-lehden päätoimittajana sekä Maalaiskuntain Liiton kunnallistoimiston johtajana.

 

__________________________________________________________

Uutta ulkomailta

 

Kansainvälisen Lastensuojeluyhtymä Union Internationale de Secours aux Enfants tiedotti hyväksyneensä Suomen Lastensuojelun ja Nuorisonhuollon Keskusliiton yhtymän jäseneksi 28. huhtikuuta.