Joulukuu 1938

Ihmisille hyvä tahto

Lasten ja nuorten sydämiä täyttää vuoden viimeisellä kuukaudella odotus ja utelias jännitys.

Tiedossa on, että suuri juhla on edessäpäin. Muistot edellisistä palaavat mieliin. Mielet avautuvat, lasten ja nuorten äänet kirkastuvat ja kirkkaan silmät loistavat. Valmistutaan vastaanottamaan hyvän tahdon suursanomaa.

Ikivanha julistus rauhasta ja hyvästä tahdosta on aina uusi ja elinvoimainen. Ihmiset tuntevat tarvitsevansa niitä. Rauhan ja sovinnon kaipuu käy vuosi vuodelta yhä kiihkeämmäksi.

Yksilöt eivät jaksa elää ilman niitä. Yhteiselämäkin tuntuu niitä tarvitsevan, lähentämään ihmisiä toisiinsa, alentamaan korkeita väliaitoja, ojentamaan auttavan käden, tukemaan horjuvaa tai jo menehtymäisillään olevaa.

Lapset ja nuoret voivat jo elämän ensi vuosilla saada kokemuksia hyvästä tahdosta, sen vaikutuksesta heidän sieluelämäänsä, vieläpä ruumiillisenkin elämänsä kulkuun. Myötätunnon ja rakkauden kokeminen muodostuu vähitellen elämänkäsityksen pohjaksi myönteisessä hengessä.

Huono kasvatus näkyy

 Tämä on yhtä varmaa kuin päinvastaisessakin tapauksessa. Tiedämmehän, että huonojen sivukasvattajain jättämä jälki ja vaikutus nuorten sieluun on tosiasia ja että se on huono, melkein tuhoisa.

Miten on todellisuudessa näiden vaikutusten laita näinä aikoina?

Eräältä puolelta saamme vastauksen – tosin ylimalkaisen, mutta sittenkin valaisevan. Lastensuojelulain melkein kaksivuotisen voimassa olonajalta toteamme, että

kaikilla kansamme lapsilla ei vieläkään ole mahdollisuuksia saada edes omassa kodissaan, perheen piirissä kokea hyvän tahdon ilmauksia ymmärtämyksen, myötätunnon ja rakkauden muodossa.

Tapauksia, joissa yhteiskunnan täytyy tulla lapsien turvaksi ja ymmärtämättömien vanhempien mielivallan, tylyyden tai pahoinpitelyn ehkäisemiseksi, on huolestuttavan runsaasti.

Asiakirjoissa, joissa perustellaan huolto- tai lastensuojelulautakunnan päätöstä vanhempien erottamiseksi kasvattajaoikeudesta, kuvastuu surullisia kohtaloita:

lapset pakenevat yön selkään kotoaan, kunnes naapurit armahtavat ja ottavat lämpimään suojaansa; leskivaimon kodissa räyhäävät vieraat ”sedät” lasten kuullen ja nähden;

12-vuotinen tyttö joutuu lopulta näpistelystä syytteeseen, kun hän ei kerjäämään pakotettuna tuonutkaan rahaa, jota oma isä tarvitsi väkijuomiin...

Poika, joka itse saapuu nimismiehen ja huoltolautakunnan puheenjohtajan luo turvaa pyytämään, kun leski-isä saastuttaa kodin ”ilkeillä tädeillä”…

Kaupungeissa ja maaseuduilla

Tällaista ei satu vain kaupungeissa ja muissa tiheissä väestökeskuksissa. Etäisillä salomaillakin saavat lapset kokea huonon tahdon tuhoa. noin 78−82 %:lla huoltolautakuntain huostaan pakolla ottamista lapsista on tällaiset vanhemmat.

Tällöin ymmärretään, että huoltotoiminnassa tulee hyvän tahdon olla elähyttävänä voimana ja henkenä. sen tulee huokua kaikessa toiminnassa: huoltoa tarvitsevien kohtelussa, heidän tilansa ymmärtämisessä, toimenpiteiden harkitsemisessa ja niiden toimeenpanossa.

Vain siten uudistuu ja säilyy yhteiskuntamme – ehkäpä nimenomaan heikompien – jäsenten keskuudessa luottamus siihen, että yhteiselämässä vielä elää ikiaikojen ylevä ohje myötätunnosta ja rakkaudesta.

On tärkeää, että kaikkien huoltotyön alalla toimivien, kuten kunnallisten lautakuntain ja vapaaehtoisten lastensuojelujärjestöjen keskuudessa verestetään tämä totuus ja syvennytään sen omistamiseen ja tajuamiseen.

Aikuiset malleina

Yhtä tärkeää on, että kaikissa erilaisissa lastensuojelulaitoksissa tämä hyvän tahdon henki huokuu ja painaa leimansa täysikäisten käytökseen ja ajatustapaan. Hehän korvaavat sen, mitä luonnolliset kodit eivät kyenneet antamaan.

Henkilökohtainen vaikutus ja esimerkki ovat tehokkaimmat keinot. Sama käsitys ja pyrkimys leviää vähitellen laajempiinkin piireihin, hedelmöittäen yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan.

Huoltotoiminta ja erityisesti lastensuojelu ovat lähtöisin ikivanhasta ja ikuisesta ”kuningasajatuksesta” ja siitä sydämestä, jonka todellisen luonteen julistus hyvästä tahdosta ensimmäisenä jouluyönä paljasti ihmismaailmalle. Ei missään yhteiskunnallisessa lainsäädännössä ja tehtävässä tämä henki ja ohje tule niin selvästi esille kuin huoltolaeissa.

Tämä tietoisuus on omansa kohottamaan mieliämme ja syventämään rakkauden tahtoamme. Siinä mielessä hiljentykäämme uusia voimia kootaksemme, ja rauhan ja rakkauden työhön kelvataksemme.