Joulukuu 1938

"Aikuiset ovat lasten silmissä rumia, mikä johtuu siitä, että lapset katsovat heitä ylöspäin, ja siitä kulmasta kukaan ei ole kaunis."

George Orwell (1903–50)

 

Lastentarha täytti 50 vuotta

 

Helsingin kaupungin vanhin lastentarha on täyttänyt 50 vuotta. Hanna Rothmanin perustaessa Helsingin ensimmäisen kunnallisen lastentarhan Lapinlahdenkadulle vuonna 1888, oli lastentarha-asia suhteellisen vähän tunnettu maassamme.

 

Berliinissä opiskelleesta Rothmanista tuli uranuurtaja lastentarhatoiminnan kehittämisessä. Kaupunginvaltuustolle osoittamassaan anomuskirjelmässä Rothman kiinnitti erityisesti huomiota alle kouluikäisten ajanviettoon:

 

”Vanhemmat lapset viettävät suuren osan päiväänsä koulussa ja koulutehtävien ääressä, mutta nuoremmat joutuvat usein kuljeskelemaan pihoilla ja kaduilla, eivätkä siellä saa vaikutelmia, jotka ovat omiaan kehittämään siveellisesti lujia ihmisiä ja työkykyisiä kansalaisia.”

 

Anniskeluyhtiön voittovaroista saamallaan rahoituksella Rothman toteutti ”suurella tarmolla ja rakkaudella suunnitelmaansa.” Lastentarhan ensimmäisessä vuosikertomuksessa hän kirjoittaa:

 

”Lastentarhan sisäisen järjestelyn johtavana aatteena on ollut, että se on mikäli mahdollista koetettu luoda kodin luontoiseksi, jossa kaikki työskentelevät yhden ja yksi kaikkien puolesta. Lapsen voimien ja taipumusten tulee saada mahdollisimman monipuolisen kehittymismahdollisuuden.”

 

Lastentarhan arkeen kuuluivat niin askartelu, kuvien katselu, kertomukset, laulu kuin voimistelu ja varsinaiset leikitkin. Vapaalle leikille annettiin suuri arvo ja sitä enemmän aikaa, mitä nuorempi lapsi oli kysymyksessä.

 

Rothman perusti toisen lastentarhan Sörnäisiin: Siellä järjestettiin 1892 lastentarhaopettajattarien valmistuskursseja. Myöhemmin Sörnäisten lastentarhasta muotoutui nykyinen Ebeneserkoti lastentarhaseminaareineen. Seminaarista valmistuneet opettajat perustivat useita lastentarhoja ympäri kaupunkia.

 

Vuoteen 1913 mennessä oli toiminta saanut jo varsin suuret mittakaavat, ja vuonna 1931 kunta otti laitokset haltuunsa. Nykyään Helsingin lastentarhain johtokunnan alaisena toimii jo 34 laitosta, joissa on noin 3 300 lasta.

 

Lastentarhain tarkastaja, lastentarhanopettaja ja Lapsi ja Nuoriso -lehden toimituskunnan jäsen Elsa Borenius oli mukana perustamassa Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon Keskusliittoa Suomen lastentarhain opettajataryhdistyksen edustajana ja toimi keskusliiton ensimmäisessä hallituksessa.

________________________________________________________________________

Mikä on terve sukuelämä?

(lue aikaisempi kirjoitus syyskuun numerosta!)

 

Rakel Jalas jatkaa syyskuun numerossa aloittamaansa artikkeli terveen sukuelämän muodoista. Terve sukuelämä on hänen mukaansa ”ruumiillisesti terveesti kehittyneen henkilön henkisesti tasapainoisen sukuvietin normaalinen tyydytystila”. Jokaisen ihmisen sukuvietti on kuitenkin erilainen.

 

”Vasta sitten kun kysymyksessä on voimakkuutensa, suuntautumisensa tai tyydytysmuotojensa puolesta tavallisuudesta poikkeava sukuvietti, olemme oikeutetut puhumaan sairaasta sukuvietistä ja sairaasta sukuelämästä.”

 

Ulkonaiset syyt ovat voineet vaikuttaa alun perin terveen sukuvietin muuttumiseen.

 

”Milloin on kysymyksessä heikko sukuvietti, tapaa usein keinotekoista vietin tehostamista ja siinä tarkoituksessa ovat nykyään eniten suosittuja rivot elokuvat, epäterve kirjallisuus, tanssi kevyine seurusteluineen sekä kaiken tämän ohella alkoholi.”

 

Jalas muistuttaa, että meidän lakiemme ja uskontomme puitteissa sukuvietin tyydyttäminen on mahdollista vain avioliitossa, joka järjestelmä varmimmin takaa kodin tulevalle sukupolvelle, jonka kunnosta riippuu kansamme tulevaisuus.

 

”On kuitenkin lisättävä, että nainen, joka ei ole tuntenut avio-onnea, ei äidiksi tulemisen tuskaa eikä sen iloa, on kuin viulu, jonka yksi kieli on soimaton, kuin orkesteri, jossa väriä antavat cellot vaikenevat ensiviulujen soidessa ilman sordinoa.”

 

Useasti poikkeukset terveen sukuelämän tieltä johtuvat kuitenkin joko tietämättömyydestä, edesvastuuntunnon puutteesta ja ruumiillisista tai varsinkin henkisistä heikkous- ja vajavuustiloista. Erityistä huomiota Borg kiinnittää huomiota siveellisyyden tajuun:

 

”Ikävällä tavalla on todettava, että siveellinen taju on miltei kokonaan syrjäytetty nykyisestä yhteiskunnasta. Vastuuntunne on hävinnyt. Ne jotka ovat ahkeria ja vielä tekevät eron hyvän ja pahan välillä, pysyvät köyhinä ja heitä pidetään hölmöinä. Ja naista, jolla avioliitossa on useita lapsia, ja joka niitä hoitaa ja vaalii, jättäen syrjään omat henkilökohtaiset pyrkimyksensä ja mielihalunsa, pidetään miltei heikkopäisenä.”

 

Psykiatri Rakel Jalas (1892–1955) valittiin vuonna 1929 sosiaaliministeriön lääkäriksi ja köyhäinhoidon apulaistarkastajaksi. Vuodesta 1936 Jalas oli ministeriön huoltoasiain osaston tarkastava lääkäri. Tärkeä osa hänen työstään oli sosiaalihuollon tehtävissä toimivien koulutusta ja ohjausta. Hän julkaisi 1941 teoksen Sukuelämä terveeksi, josta tuli aikansa merkittävä opaskirja. Vuonna hän oli 1937 perustamassa Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon keskusliittoa Lastenkotien johtajataryhdistyksen edustajana. Rakel Jalakselle myönnettiin lääkintöneuvoksen arvonimi 1952.

 

________________________________________________________________________

Pelastusarmeijan lastensuojelutyö Suomessa

 

Pelastusarmeijan työ Suomessa täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Mary Ljung kirjoittaa järjestön aloittaneen slummi- eli huoltotyöllä evankelioimistyön ohella. Muutaman vuoden kuluttua nähtiin kuitenkin tarpeelliseksi erottaa naisyhteiskunnallinen työ eri työhaaraksi. Aloite tähän oli tullut köyhältä leskeltä, joka oli joutunut jättämään pienet lapsensa yksin kotiin etsiessään kaupungilta töitä.Pelastusarmeija perusti lastenseimen, joka täyttyi pian ääriään myöten. Seuraava askel oli lastenkodin perustaminen vuonna 1907.

 
Samoihin aikoihin vietiin myös ensi kertaa 15 pienokaista pieneen kauppaneuvosten Tallbergin ja Renlundin yhteisesti rahoittamaan kesäsiirtolaan. Pian siirtoloita oli jo 12 kappaletta. Ljung kertoo slummisisarten olevan pitkin talvea yhteydessä siirtolalasten kanssa ja tutustuessaan perheisiin he voivat kevään tullessa valita näistä kodeista ”sairaalloisimmat ja köyhimmät lapset” siirtolaa varten.

 

Vuonna 1899 Pelastusarmeijan toiminta laajeni edelleen, kun ensimmäinen naisia varten tarkoitettu turvakoti perustettiin.

 

”Moni onneton tyttöparka, josta yhteiskunta on jo melkein kadottanut kaiken toivon, on näiden kotien suojissa saanut pysyväisen avun ja on hän palannut yhteiskuntaan työkykyisenä ja hyödyllisenä kansalaisena.”

 

Varsinaisen Pelastusarmeijan lastensuojelutyön Ljung mainitsee alkaneen äitikodeista.

 

”Monesti tapahtuu niin, että äitikodissa syntynyt lapsi siirtyy lastenkotiin ja viettää siten koko lapsuutensa saman järjestön hoivissa. Sitä paitsi ovat monet näistä äideistä itse aivan lapsia 14−15-ikäisiä, jotka varmasti olisivat sortuneen taakkansa ja häpeänsä alle, elleivät olisi päässeet suojapaikkaan, missä he sen sijaan, että vastenmielisyys on täyttänyt heidän mielensä lastaan kohtaan, oppivat häntä rakastamaan ja hoitamaan.”

 

Muista Pelastusarmeijan lastensuojelutyömuodoista Ljung mainitsee pyhäkoulu-, kerho- ja partiotoiminnan. Työn tuloksetkin ovat nähtävillä:

 

”Ensimmäinen äitikodissa syntynyt lapsi on ylioppilas ja kansakoulunopettaja, jotkut entisistä lastenkodin tytöistä ovat slummisisaria ja muut hyödyllisiä kansalaisia.”

 

Mary Ljung

________________________________________________________________________

Mietteitä nuorisorikollisuudesta

 

I. Rintasaari mainitsee nuorisorikollisuuden kasvaneen viime vuosisadan vaihteessa nopeammin kuin täysi-ikäisten tekemien rikosten.

 

”Sanotaan, että viime aikoina onkin rikollisen mielenlaadun kasvu nuorisossa muodostunut eräänlaiseksi yhteiskunnalliseksi vitsaukseksi.”

 

Syitä tähän on Rintasaaren mielestä useita. Suurimpana syynä hän näkee asuinpaikkojen tiheyden ja ympäristön:

 

”Voidaan arvioida, että kaupunki- ja liikennekeskuksissa nuorisorikollisuus on noin 60−70 %, kun se vastaavasti maaseudulla ja harvempaan asutuissa seuduissa on noin 30−40 %.”

 

Myös köyhyys, asunto-olot ja ”vanhempien moraaliton elämä” ovat vaikuttavia tekijöitä. Tärkeää onkin kiinnittää huomiota nuorten kasvatukseen ja ohjaukseen sekä huonojen taipumusten vastustamiseen.

 

”Kun nuorten henkilöiden tekemät rikokset usein ovat luontaisten taipumusten ja epäedullisten ulkonaisten olosuhteiden, ennen kaikkea laiminlyödyn kasvatuksen aiheuttamia kun varsinaisen rikollisen tahdon, on viimeaikoina tahdottu täydentää ympäristön kannalta varsinkin kodin ja yleisen mielipiteen merkitystä.”

 

I. Rintasaari

________________________________________________________________________

Suomen lastensuojelulaitoksia

 

Ryttylän koulukoti

 

Entisen Ryttylän kartanon alueella toimiva Helsingin lastensuojelulautakunnan alainen Ryttylän koulukoti on ollut toiminnassa jo vuodesta 1922. Koulukoti perustettiin pääasiallisesti ammattiopetusta silmällä pitäen. Vuonna 1936 valmistunut ammattiopetusrakennus uusinen koneineen ja monipuolisine työvälineineen antaa helsinkiläispojille tarpeelliset ammattiin valmistavat tiedot ja taidot.

 

Metallitöiden opetusta varten on sepillä, valureilla, viilareilla peltisepillä omat osastonsa. Samoin sähkötyöhuoneet ja konesalit ovat ajanmukaiset. Puutyö-, verhoilu ja maalarin työhuoneet ovat nekin tarvittavin välinein varustetut.

 

Ammattiopettajien ohjauksessa oppilaat tekevät sekä käytännön harjoituksia, että opiskelevat teoriaa. Opiskeluun kuuluu myös ammattityömiesten apuvana tehtäviä tilaustöitä.

 

”Selvästi on havaittavissa, että jokapäiväiseen tarpeeseen soveltuvien töiden valmistaminen on pojille mielenkiintoisempaa kuin jonkin harjoitustyön teko”.

 

Poikien joukossa on myös niitä, jotka haluavat räätälin- ja suutarinoppeihin, ja sitä he saavat asianomaisten mestareiden ohjauksella räätälin- ja suutarin työhuoneissa. Maanviljelys- ja puutarhatöihin halajavat opiskelevat tulevaa ammattiaan koulukodin maatilalla ja puutarhassa.

 

Koulukodissa toimii myös kansa- ja jatkokoulu kolmen kansakoulunopettajan johdolla. Oppilaat on sijoitettu asumaan viiteen eri kotikuntaa, joissa ”tädit” valvovat heidän ruokailuaan, huoneittensa siivoamista ym. Vapaa-ajanviettoa varten kodilla toimii torvisoittokunta ja erilaisia kerhoja.

 

”Talvella ja kesällä ei vapaa-aikojen kuluttamiseen tarvitse keinoja keksiä, sillä talvella hiihto ja mäenlasku Kolmilammen maastossa ja kesällä urheilu omalla urheilukentällä ja uinti Puujoessa ovat sellaista ajanviettoa, joihin poikia ei tarvitse kehoittaa ja jotka pitävät mielet reippaina ja pyrkimykset puhtaina.”

 

Kaikki eivät koulukodilla kuitenkaan viihdy. Sen vuoksi koulukodin toimintaa ovat häirinneet karkaukset ja niitä seuranneet jälkiselvittelyt. Kaikki vanhemmat eivät myöskään ymmärrä koulukodin työn merkitystä Vilho Anttila mainitsee.

 

”Ilahduttavia ovatkin sen tähden entisten oppilaitten vierailut, jolloin he tavallisesti kiitollisuudella muistelevat, kuinka he koulukodissa ovat saanet sen perustan, jonka varaan ovat myöhemmän elämänsä rakentaneet.”

 

Vilho Anttila

________________________________________________________________________

Sosiaaliministeriön järjestämiä valistustilaisuuksia

 

Sosiaaliministeriö oli järjestänyt marraskuussa lastenkotien ja kasvatuslaitosten henkilökunnalle luento- ja askartelukursseja. Osanottajia näillä kursseilla oli aina Petsamon ja Inarin lastenkodeista asti.

 

Kurssin pääaiheena oli laitosten vapaa-aika-askartelu, sen psykologinen ja sosiaalinen pohja sekä käytännölliset harjoitustyöt. Voimistelulle ja leikille oli myös varattu aikaa, samoin kuin yleisluontoisimmille kysymyksille kasvatuksen, terveydenhoidon ja huoltotyön alalta.

 

Kurssien johtajana toimi lastensuojelutarkastaja, maisteri Margit Borg, ja luennoitsijoina muun muassa ylitirehtööri Einar Böök, ylitarkastaja J.H. Tunkelo, tohtori Rakel Jalas, lastensuojelutarkastaja Kosti Pirjola, kirjailija Tauno Laine ja partio-ohjaaja A. Hannila.

 

”Erikoista mielenkiintoa herättivät havaintotunnit, joita pitivät lastentarhanopettajat Ester Hårdt ja Bärbi Luther, edellinen äidin ja lapsen yhteisistä joululahjavalmisteluista sekä jälkimmäinen vuoteeseen sidotun sairaan lapsen askartelusta.”

 

Ahkerien työpäivien jälkeen pidettiin lopettajaiset pikkujoulun merkeissä.

 

 Helsingin Säätytalossa puolestaan oli pidetty koko maata käsittävä valtion, kuntain ja yksityisten kasvatuslaitosten johtajain neuvottelukokous. Kokouksessa luennoitiin muun muassa tuberkuloottisten lasten hoidosta, laitoshenkilökunnan pedagogisesta jatkokasvatuksesta ja uudesta lastensuojelulaista.

 

”Kaikki käsitellyt asiat herättivät vilkasta keskustelua ja pohdintaa, ja keskusteluun ottivat osaa johtajien lisäksi mm. ministeri Reinikainen ja lastensuojelutarkastaja Kosti Pirjola.

Kotimaan kuulumisia

 

Reilun sivun mittaisella jutulla uutisoitiin Bengtsårin koulukodin tulipalosta. Oppilasasuntolan ja puusepäntyöpajan kerrottiin palaneen poroksi muutamassa tunnissa ”saattaen tämän varsinkin verstashuoneistojensa puolesta kauan puutteellisissa oloissa toimineen laitoksen vieläkin tukalampaan tilaan”. Tulipalon syytä selvitettäessä kävi ilmi, ”että pojat ovat kyllä joskus tupakoineet salaa makuuhuoneissaan, mutta ei voitu todeta tällä kertaa niin tapahtuneen”.

 

Lopen uusitun lastenkodin vihkiäisiä kerrottiin vietetyn kuun alussa. Vihkiäispuheen pitänyt lääninrovasti E. F. Aarnio antoi tunnustusta johtajatar Emilia Ihanderille, ”joka on n. 20 vuotta uskollisesti ja innolla hoitanut lastenkodin johtajattaren tointa”.

 

Samoin oli vietetty Jääsken lastenkodin vihkiäisiä. Uusi rakennus oli tehnyt kirjoittajaan ”miellyttävän vaikutuksen uusine keskuslämmityslaitteineen, vesi- ja viemärijohtoineen ja siisteine, kodikkaine huoneineen”.

 

Kotkan Lasten ystävät-yhdistyksen 20-vuotista taivalta oli muistettu juhlatilaisuudella. Yhdistyksen ylläpitämässä päiväkodissa mainittiin hoidetun 1414 lasta 20 vuoden aikana. Toiminta sai alkunsa ilmaisten ruoka-annosten jakamisesta lapsille.

 

Helsingin lastentarhain 50-vuotisjuhlien yhteydessä pidetyssä lasten askartelu- ja leikkivälineiden näyttelyssä kerrottiin käyneen ”harvinaisen runsaasti yleisöä”. Näyttelyn avajaisiin oli saapunut onnittelusähkeitä Tanskasta ja Ruotsista. Myös presidentin rouva Kaisa Kallio oli kunnioittanut näyttelyä käynnillään. Näyttelyn kerrottiin antaneen ”valaisevan kuvan siitä, miten parhaat leikkivälineet luodaan tyhjästä, kun vain näppärien sormien apuna on hieman kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta”.

 

Kotiniemen kasvatuslaitoksen yliopettajan Jalmari Wisakannon 60-vuotismerkkipäivää oli juhlittu koko paikkakunnan voimin. Tarmokkuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi Wisakannon kerrottiin olevan ”niitä henkilöitä, joita juuri kasvatuslaitokset tarvitsevat”.

 

Lasten- ja nuorten joulukirjoja mainostettiin puolensivun ilmoituksella. Lehden toimitus suositteli lämpimästi ”lapsia varten hankittavaksi sekä koteihin ja laitoksiin” esimerkiksi Otavan kustantaman Meidän lasten kirjasto-sarjan kirjoja Vihreän auringon maa (Irma Truupöld) ja Piilopirtin viljankorsi (Heli Hannula). ”Mukaansatempaavaksi ja hauskaksi” toimitus mainitsee myös Poikien seikkailukirjasto-sarjan kirjaa Arvopostin arvoitus (Jaakko Karpala).