Helmikuu 1938
Päivä Lastenlinnan neuvolassa
– Kas, kello on 9, toteaa terveydenhoitajatar, panee sanomalehden pois ja hörppäsee vielä viimeisen kulauksen kahvistaan.
Neuvolassa istuu jo pari asiakasta odottamassa.
– Täältäkö niitä äitiysavustuskaavakkeita saa? Kysyvät naiset.
− Täältä, jos asutte neuvolamme piirissä.
Kirjoitetaan siinä sitten nimet ja osoitteet vihkoon, selitetään miten kaavakkeet on täytettävä ja tuotava sitten takaisin.
Pari terveydenhoitajataroppilasta on jo myös täydessä työssä järjestämässä luentosalia ja neuvolaa lääkärin vastaanottoa varten. Kyllä tuota luentosalia käytetään päivän mittaan niin moneen tarkoitukseen, että on ihan ihme, elleivät sen seinät kuumene paljosta käytöstä. Pulpetit, penkit ja tuolit pannaan kädenkäänteessä aina uuteen järjestykseen.
Hampaita näyttämässä
– Päivää, tulin taasen tätä Mattia punnitsemaan, kuuluu ääni uunin takaa, jossa äiti on aivan huomaamatta riisunut poikansa.
− Päivää, päivää. Tervetuloa vain!
− Matilla on jo kaksi hammastakin!
− Ilmankos on niin ollakseen.
Ja Matti vetäisee suunsa leveään hymyyn niin, että kaksi pientä, valkoista piikkiä juuri ja juuri tulee näkyviin suusta valuvan kuolan takaa.
Kaksosten äidille apua
Puhelin soi. Kysytään mitä pitäisi tehdä lapselle, jonka vatsa on kovana.
Kaksosten äiti on piipahtanut sillä aikaa neuvolaan hakemaan äitiysavustustaan. Hän saa kaksi kääröä, joista toinen sisältää lapsille kapalovaatteita ja toinen hänelle itselleen pari lakanaa ja pyyhettä ja vielä lisäksi maksumääräyksen 600 mk:lle.
Kaksosten äitinä hän näet saa kaksinkertaisen avustuksen. Äidin silmät loistavat. Hän on iloinen, kiitollinen ja liikutettu.
Jalka nousee keveämmin, kun hän kantamuksineen lähtee. Hän tuntee taasen jaksavansa. Hän on saanut myötätuntoa osakseen.
Koko neuvola värähtää osanotosta ja mielihyvästä. Siinä tuli valtion avustus oikeaan aikaan puutteessa olevalle äidille, jonka esikoinen ei ollut vielä täyttänyt ensimmäistä ikävuottaan, kun jo perhettä siunattiin kaksosilla.
Neuvonnalle tarvetta
Muutamia lapsia on tuotu punnittaviksi, heidän ei tällä kertaa tarvitse jäädä lääkärin vastaanotolle. Jokin äiti on tullut leikkaamaan lasten vaatteitten kaavoja tai puhumaan lapsestaan. Neuvoa kysytään, ruokintaa tarkistetaan. Jokaisen äidin kanssa täytyy vaihtaa sananen.
Puhelin soi moneen kertaan. Milloin kysytään neuvoa, milloin ilmoitetaan niitten neuvolan piirissä asuvien äitien nimiä ja osoitteita, jotka ovat päässeet synnytyslaitokselta kotiin, jotta neuvolasta tiedetään mennä katsomaan vastasyntynyttä ja kertomaan äidille neuvolan työstä ja tarkoituksesta.
Mitataan ja punnitaan
Jo alkaa kerääntyä lääkärin vastaanotolle tulijoita. Rattaat rattaitten viereen ilmestyvät katoksen alle kokonaiseksi metsäksi. On siinä siistejä ja hienojakin rattaita, jos on vaatimattomiakin. On neuvolan lainaamia, on nelipyöräisiä, on kaksipyöräisiä, voipa olla kaksostenkin leveät ja mahtavat rattaat.
Eteisessä otetaan äidit lapsineen vastaan. Lasten vaatteet riisutaan erikoisiin, sitä varten varattuihin koreihin ja sitten alkaa lasten punnitus, mittaus ja kortteihin merkitseminen. Uudet lapset, jotka jo 2- tai 3-viikkoisina tulevat ensikerran neuvolaan, otetaan kirjoihin ja täytetään heille kuuluvat asianomaiset kortit. Siinä on itkua ja parkua, sillä isommat lapset eivät niin vaan tahdo alistua vaa’assa istumiseen ja mittaukseen. Täytyy ihan korottaa äänensä, jos siinä melussa kuulee mitään.
Riisitautia ja tuberkuliinia testataan
Yht’äkkiä nyhjäistään kylkeen.
– Tohtori tuli!
Terveydenhoitajattaret kiiruhtavat kukin paikalleen vastaanottohuoneeseen, punnitus odotushuoneessa jatkuu. Lapset tuodaan vuorollaan hoitopöydälle.
– Käykää vain heti käsiksi tutkiaksenne, onko lapsella riisitautia, kuuluu tohtorin kehotus ympärillä seisoville terveydenhoitajataroppilaille.
Yksi oppilaista on jo etukäteen saanut tehtäväkseen arvostella jonkin lapsista, onko hän säännöllisesti kehittynyt. On siinä huisketta.
Milloin tarvitsee tohtori laastaria, milloin lapista lapsen napaan.
– Neiti tehdään tälle tuberkuliinikoe!
– Annetaan tälle vähäsen voivelliä rintamaidon lisäksi, mutta äidin ei pidä ylittää määrää. Tulkaa uudestaan kahden viikon perästä, niin nähdään, miten on mennyt!
Kamppailu rintamaidosta
Kas tuossa asuu sisään rouva J. terve, vankka rintalapsi sylissään, äiti, joka on nähnyt paljon vaivaa rintamaidon kartuttamiseksi ja on kyennyt antamaan paitsi omalle, toistenkin pienokaisille rintamaitoa. Toisen äidin puoleen kääntyen taas kuuluu tohtorin ääni:
– Äiti, äiti, minkä takia olette lopettanut rintamaidon!
Syntyy ankara kamppailu rintamaidosta, äidin velvollisuuden tunteeseen koetetaan vedota.
– Voi tuota pientä palosotilasta! Huudetaan pojanvekkulille, joka huolettomana, suu naurussa, kastelee pöydällä olevan korttinsa.
Mille lapselle määrätään raakamehuja mille vihanneksia jne. ja lasten jokapäiväisiä kylpyjä ja ulosviemistä painostetaan erikoisesti.
Vastaanoton jälkeen järjestetään kaikki esineet paikoilleen, lasketaan kortit ja merkitään päiväkirjaan. ym. kirjanpito toimitetaan.
Kello on 15, ehdimme tehdä vielä pari kotikäyntiäkin.
Sellainen on päivä neuvolassa, vaihdellen terveydenhoitajattaren ja lääkärinvastaanottoineen, valohoitoineen ja erilaisine kotikäynteineen. Työ lopetetaan kello 17, ellei illalla vielä ole äitikursseja, äitien ompelukerhoa tai äitien juhlaa.
Toini Orrenmaa.
