Elokuu 1938

Lastensuojelulaki ja kasvatuslaitokset

 

Kysymyksen ollessa lasten toimittamisesta kasvatuslaitokseen oli meillä ennen lastensuojelulain voimaantuloa neljä eri mahdollisuutta olemassa.

 

Se saattoi tapahtua joko siten:

 

1) että tuomioistuin määräsi rikoksen tehneen viittätoista vuotta nuoremman lapsen yleiseen kasvatuslaitokseen pantavaksi

 

2) taikka siten, että vanhemmat vapaaehtoisesti suostuivat siihen, että heidän lapsensa sijoitettiin kasvatuslaitokseen

 

3) taikka siten, että köyhäinhoitolautakunnat jättivät vaikeimmat hoidokkinsa kasvatuslaitoksiin huollettaviksi

 

4) taikka vielä siten, että yleinen tuomioistuin määräsi koulunkäyntinsä laiminlyövän tai koulun toimintaa häiritsevän oppilaan lastensuojeluviranomaisten huostaan otettavaksi, mikä useimmissa tapauksissa merkitsi lapsen sijoittamista kasvatuslaitokseen, jossa tämä sai olla ainoastaan siksi, kunnes hänen oppivelvollisuusikänsä oli päättynyt.

 

Lasten sijoittaminen kasvatuslaitokseen vanhempain vapaasta tahdosta tapahtui useimmiten kuntien vapaaehtoisesti asettamien lastensuojelulautakuntien välityksellä. Tässä menettelyssä oli kuitenkin se heikko kohta, että vanhemmat saattoivat milloin tahansa vaatia lapsensa takaisin laitoksesta, ellei tällaisen lapsen suhteen oltu käytetty holhouslain 57 §:n 3 momentin myöntämää oikeutta, jonka nojalla tuomioistuin voi erottaa vanhemmat lapsensa kasvattamisen oikeudesta.

 

Uuden laissa uudet säännöt

 

Uusia määräyksiä ja menettelytapoja, jotka koskevat alaikäisen toimittamista kasvatuslaitokseen, ryhdyttiin maassamme noudattamaan v. 1937 alusta, jolloin uusi lastensuojelulaki tuli voimaan. Lastensuojelulaissa on tästä seuraavat säännöt:

 

Huoltolautakunnan tulee ryhtyä toimenpiteisiin, jos lapsi tai nuori henkilö on tehnyt rangaistavan teon, mikä hänen ikänsä tähden tai muusta syystä on jätetty syytteeseen panematta tai rankaisematta, tahi jos hän kerjää tai havaitaan muuten irtolaiseksi taikka hänet on tavattu juopuneena eikä häneen nähden ole ryhdyttävä alkoholistilaissa säädettyihin toimenpiteisiin. (Ll. 8 § 2 mom. Vrt. LI 9 § 2 mom. ja 10 § sekä L.asetus 7 § 1, 2 mom. ja 10 §)

 

Sellaistenkin alaikäisten suhteen, jotka ovat langenneet edellä olevissa lainkohdissa lueteltuihin hairahduksiin ja pahantapaisuuteen, on aluksi, mikäli mahdollista, koeteltava lievempiä, s.o. lastensuojelulain 9 § 2 mom:n ja 10 §:ssä selostettuja huolto- ja kasvatuskeinoja. Jos nämä toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi, on ryhdyttävä ankarampaan toimenpiteeseen, huostaanottamiseen.

 

Jos lapsi tai nuori henkilö lastensuojelulain edellä esitetyssä 8 §:n 2 momentissa mainitusta syystä on otettu huoltolautakunnan huostaan ja lautakunta harkitsee, ettei häntä voida tyydyttävästi kasvattaa yksityisessä kodissa tai lastenkodissa, eikä hän tarvitse lastensuojelulain 20 §:n 4 momentissa edellytettyä hoitoa, on lautakunnan huolehdittava hänen sijoittamisestaan kasvatuslaitokseen, ja milloin on kysymys sijoittamisesta valtion kasvatuslaitokseen, alistettava asia sosiaaliministeriön päätettäväksi (L1. 20 § 5 mom.).

 

Jos huoltolautakunta päättää sijoittaa lapsen tai nuoren henkilön kasvatuslaitokseen, tulee sijoitettavan henkilön olla lautakunnan huostaan otetun jostakin niistä syistä, jotka mainitaan lastensuojelulain 8 §:n 2 momentissa.

 

Eri menettelytapoja

 

Lastensuojelulaki edellyttää kaksi eri menettelytapaa lapsen ja nuoren henkilön huostaanottamisessa, nimittäin:

 

1) vapaaehtoisen sosiaaliministeriön hyväksymälle kaavakkeelle laaditun sopimuksen, jolla vanhemmat luovuttavat lapsen huoltolautakunnan huostaan (L1. 11 § ja asetus 12 §) ja

2) vastoin vanhempain tahtoa huostaanottamismenettelyn, joka tulee kysymykseen vasta sitten, kun edellä mainittua sopimusta ei ole saatu aikaan.

Jos vapaaehtoinen sopimus saadaan aikaan, on se asianmukaisesti hyväksyttävä ja merkittävä lautakunnan kokouksen pöytäkirjaan, jolloin samalla pöytäkirjaan merkitään ne lastensuojelulain 8 §:n 2 momentissa mainituista syistä, jotka ovat aiheuttaneen huostaanottamisen.

 

Sopimus sekä ote äsken mainitusta pöytäkirjasta lähetetään laitospaikan hakemuksen ohella; joko tästä pöytäkirjanotteesta tai erikseen pidetyn kokouksen pöytäkirjan otteesta tulee sitä paitsi selvästi käydä ilmi, että lautakunta on päättänyt sijoittaa kyseellisen lapsen tai nuoren henkilön kasvatuslaitokseen sekä että häntä lautakunnan harkinnan mukaan ei voida tyydyttävästi kasvattaa yksityisessä kodissa eikä lastenkodissa, jolloin syyt tähän myös on mainittava.

 

Edellä mainitut määräykset koskevat yhtä hyvin valtion kuin oman kunnan tai yksityiseen kasvatuslaitokseen sijoittamista.

 

Valtion kasvatuslaitokseen sijoittamisen ollessa kysymyksessä on lisäksi huomattava, että hakemus edellä mainittuine asiakirjoineen lähetetään sosiaaliministeriölle ja asia siten alistetaan sosiaaliministeriön päätettäväksi.

 

Lainvoiman saanut päätös tarvitaan

 

Ellei vapaaehtoista sopimusta saada aikaan, on huoltolautakunnan turvauduttava aikaa vievään pakkomenettelyyn ja otettava lapsi tai nuori henkilö vastoin vanhempain tahtoa huoltolautakunnan huostaan lastensuojelulaissa, etenkin sen 8-17 §:ssä sekä lastensuojeluasetuksen 13 §:ssa säädettyä menettelyä noudattaen.

 

Kun viimeksi kerrotulla tavalla huoltolautakunnan huostaan otettu lapsi tai nuori henkilö aiotaan sijoittaa kasvatuslaitokseen, on sijoittamispäätöstä koskevan lautakunnan pöytäkirjan otteen lisäksi hakemuksen ohella lähetettävä kysymyksessä olevan huostaanottamisen vahvistamista koskeva sosiaaliministeriön tai korkeimman hallinto-oikeuden lainvoiman saanut päätös.

 

Tämäkin vaatimus koskee tietysti sekä valtion että kunnan ja yksityiseen kasvatuslaitokseen toimittamista.

 

Kun valtion kasvatuslaitokseen sijoittamisesta on kysymys, alistetaan asia tässäkin samoin kuin edellä mainitussa tapauksessa sosiaaliministeriön päätettäväksi.

 

Jos lapsi tai nuori henkilö on otettu huoltolautakunnan huostaan muusta syystä kuin 8 §:n 2 momentissa mainitusta syystä esim. koulunkäynnin laiminlyömisen tai koulun toiminnan häiritsemisen takia, ja jos hän huostassaolon aikana tekee itsensä syypääksi 8 §:n 2 momentissa mainittuihin hairahduksiin ja jos huoltolautakunta sen johdosta katsoo tarpeelliseksi toimittaa hänet kasvatuslaitokseen, on huoltolautakunnan kokouksessaan todettava nuo myöhemmin ilmenneet hairahdukset ja virheet sekä merkittävä toteamus lautakunnan pöytäkirjaan, josta ote liitetään asiakirjoihin haettaissa hoitopaikkaa kasvatuslaitokseen.

 

Tässäkin tapauksessa tulee pöytäkirjasta käydä ilmi, että lautakunnan käsityksen mukaan kyseellistä henkilöä ei voida tyydyttävästi kasvattaa yksityisessä kodissa tai lastenkodissa ja että lautakunta sen vuoksi on päättänyt sijoittaa hänet kasvatuslaitokseen.

 

Asiakirjoja tarvitaan

 

Kun on kysymys sijoittamisesta valtion kasvatuslaitokseen, on hakemukseen edellä lueteltujen asiakirjojen lisäksi, huostaanottamistapaan katsomatta, liitettävä seuraavat asiakirjat:

 

1) lapsen tai nuoren henkilön ja hänen vanhempiensa täydellinen papinkirja tai ote siviilirekisteristä, myöskin veljien ja sisaren lukumäärä ja ikä on mainittava

 

2) viimeinen koulutodistus, jos alaikäinen on koulua käynyt,

 

3) lääkärintodistus, joka osoittaa, että alaikäisessä ei ole tarttuvia tauteja taikka sellaista vammaa taikka sellaista henkistä viallisuutta, joka estää hänen kasvatustaan ja hoitoaan laitoksessa,

 

4) huoltolautakunnan puheenjohtajan allekirjoittama selvitys lapsen tai nuoren henkilön koulunkäynnistä ja muusta edellisestä toiminnasta, mahdollisista aikaisemmista sairauksista sekä käytöksestä, jolloin on mainittava yksityisiä esimerkkejä ilmenneestä pahantapaisuudesta, edelleen selvitys vanhempien, sisarusten ja sukulaisten rikollisuudesta, mielenterveydestä ja siveellisestä tilasta, vanhempien, kasvattajan tai hoitajan yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta asemasta, niin myös niistä muista oloista, joissa lapsi tai nuori henkilö on elänyt ja kasvanut; mikäli mahdollista, olisi mukaan liitettävä alaikäisen elämän vaiheita seuranneiden asiaa ymmärtävien henkilöiden kirjallisia lausuntoja.

 

5) maksusitoumus, jossa huoltolautakunta sitoutuu suorittamaan sijoitettavan puolesta vuosittain kahdessa erässä etukäteen sen vuosimaksun, jonka sosiaaliministeriö määrää, siltä ajalta, jonka kyseellinen henkilö on laitoksen huolenpidon alaisena.

 

Holhoojan- tai vanhempainoikeuden luovuttamissopimusta ei enää kuten ennen tarvita, koska lastensuojelulain 21 §:n 1 momentin mukaan huoltolautakunnan huostaan otetun lapsen tai nuoren henkilön holhoojana on kasvatuslaitoksen johtaja niin kauan kuin asianomainen on sijoitettuna kasvatuslaitokseen – paitsi mikäli koskee holhouksenalaiselle ehkä kuuluvaa omaisuutta, jota edelleenkin hoitaa huoltolautakunta.

 

Määräykset edellä mainituista asiakirjoista ovat soveltuvin osin voimassa myöskin yksityiseen ja kunnalliseen kasvatuslaitokseen alaikäistä toimitettaessa.

 

Kosti Pirjola