Elokuu 1938

"Lapsuus on kaunis ja onnellinen aika vain aikuisen kuvitteellisissa muisteluissa; lapselle se on täynnä syviä murheita ja huolia, joiden merkitys on tuntematon"

George Eliot  (1819–80).

Ensimmäinen kesäkokous

 

Suomen Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliiton järjestämä ensimmäinen kesäkokous oli houkutellut Sortavalaan yli 200 osanottajaa eri puolilta Suomea. Kokouksen osallistujina oli useita korkea-arvoisia valtion, kunnallisen ja yksityisen lastenhuollon edustajia.

Kolmipäiväisessä kokouksessa esitelmöitiin niin lasten sairauksista äitiysavustuksista kuin lasten kasvatuksesta.

Ehtivätpä osallistujat tehdä myös useita retkiä Valamoa myöten, kuunnella Sortavalan Soittajien esityksiä ja osallistua kaupungin tarjoamille päivällisille.

_______________________________________________________________________

 

Sortavalan kesäkokouksen juhlaesitelmä

 

Ylitarkastaja J.H. Tunkelo käsittelee kesäkokouksen juhlapuheessaan "nykyisen valtakuntain välisen tilanteen vakavuuden" esiintuomia haasteita. Erityistä huomiota pitää Tunkelon mukaan kiinnittää kasvavaan sukupolveen, joka tulee "jatkamaan meidän työtämme kansallisen elämänehtojen ja sivistysarvojen hoitamisessa ja lisäämisessä". Lastensuojelulla on tässä työssä useita tärkeitä tehtäviä. Väestön lisääntymisen kannalta erityistä huomiota pitää kiinnittää pienten lasten kuolleisuuden ehkäisyyn samoin kun syntyvyyden lisäämiseen.

"Väestömme lisäämisen välttämättömyys tajuttanee nykyään kaikissa piireissä ja parhaillaan työskentelevän valtion komitean työn tuloksia odotetaan aikanaan ohjeiksi yhteiselle toiminnalle."

Tärkeänä Tunkelo pitää myös "kansalaiskunnon ja kansalaiskelpoisuuden yleistämistä ja kohottamista" ja sitä kautta suotuisten kasvuolosuhteiden tarjoamista lapsille. Uusi lastensuojelulaki luo puitteet myös epäkohtiin tarttumiselle.

"Todelliseksi siunaukseksi se on oleva erityisesti lapsimaailmalle, milloin lakia ja sen henkeä oikein käsitetään ja sovelletaan."

Nuorisorikollisuuden ehkäisy mainitaan myös yhtenä tärkeänä päämääränä. Tunkelo tarttuu myös "arkaan aiheeseen" ja mainitsee, että lastensuojelutoiminta "voi ja sen tulee vaikuttaa yleiseen kansalais- ja yhteiskuntaelämään erityisesti siveellisessä mielessä". (jatkuu seuraavassa numerossa).

_____________________________________________________________________

 

Pikkulasten huollosta ja riisitaudista

 

kirjoittaa yksityiskohtaisen artikkelin Usko Muroma. Hän painottaa erityisesti ehkäisyhoitoa, joka on tullut mahdolliseksi lapsen elimistön toimintaan perehtymisellä. Sen ansioksi on luettava, että lasten kuolevaisuus on saatu laskemaan nykyiseen seitsemään prosenttiin viime vuosisadan lopun 25 prosentista.

"Näin ollen sadasta lapsesta ennen ensimmäistä ikävuotta täytettyään jää Suomessa 18 lasta enemmän henkiin kuin noin nelisenkymmentä vuotta sitten."

Tärkeä merkitys on ollut myös asianmukaisen hoidon, siisteyden ja terveydenhuollon paranemisella. Myös hoitovirheistä ja vääristä ajatustavoista on päästy eroon.

"On ollut aika, jolloin aivan vääriin perusteihin nojautuen lehmän maitoa pidettiin äidinmaitoa parempana."

Erityisesti riisitautien ehkäisyssä on Muroman mukaan neuvonta-asemien työ oleellista. Varsinkin kuin jopa yhdeksän kymmenestä lapsesta sairastaa riisitautia ainakin jossain määrin. Kun riisitaudin aiheuttajan syyksi on saatu selville D-vitamiinin puute, on äitejä helppo opastaa auringonvalon suuresta merkityksestä lapsille.

"Esimerkkinä voisi mainita, että Helsingin kaupungin neuvonta-asemilla ei enää lainkaan tavata riisitautia sairastavaa lasta, jos äidit vain pienestä pitäen säännöllisin väliajoin ovat siellä käyneet."

________________________________________________________________________

 

Ylioppilaiden vapaaehtoinen kesäsiirtolatyö

 

Nimimerkki Kesätäti kirjoittaa kesän tuntoja herkällä tavalla kuvaavan jutun Naisylioppilaiden Kristillisen yhdistyksen lasten kesäsiirtola Nykylästä.

Helsinkiläislapsia "maalaiselämän ihanuuksiin" tutustuttava siirtola vietti tämän kesän leirinsä Kuhmoisten pitäjän Harmoisten kylässä. Leirillä kaupunkilaislapset saivat ihmetellä milloin "Kauppilan talon kirjavaa karjaa", milloin ohitse vilistävää lammaslaumaa tai "vihaisesti mörähtelevää Ryhti-Sonniakin." Kilpailujen, hiljaisten hetkien ja ruokailujen lomassa ehdittiin myös saunoa ja leikkiä. Erityisen tärkeiksi lapset kokivat ruoka-ajat.

"Entin me työdään ja titten me leikitään ja titten me taaten työdään".

Kesän lopussa takaisin kaupunkiin matkasikin ruskettuneita ja terveesti lihoneita lapsia.

________________________________________________________________________

Kotimaan kuulumisia

 

Tampereella oli pidetty 6-7. heinäkuuta useita maan huoltotyöntekijäin yhdistysten vuosikokouksia. Normaalien vuosikokousasioiden kuten vuosikertomusten ja tilien tarkastusten lisäksi kokouksissa pidettiin useita esitelmiä.

Suomen Kaupunkien Huoltotoimihenkilöiden yhdistyksen kokouksessa ylitarkastaja Paavo Mustala esitteli luennossaan uuden, sosiaaliministeriön laatiman tilaston valossa ”kuinka paljon irtolais- ja alkoholistihuoltoa vaativia tapauksia maassamme on ja millä tavalla eri huoltolautakunnat ovat tähän uuteen työhön suhtautuneet”.

Lastenkodinjohtajain yhdistyksen kokouksessa puolestaan yhdistyksen johtokunta esitteli seuraavan vuoden työsuunnitelman, johon sisältyi ”kaksiviikkoisten Luther-kurssien järjestäminen, lastenkodinjohtajille virkistyskurssien järjestäminen Sääksmäellä Päivölän kansanopistossa tai opintomatkan järjestäminen Viroon”.

Pohjois-Hämeen huoltoväen kokouksessa keskustelua oli syntynyt erityisesti varatuomari E. Länsiön esitelmästä kansaneläkelain huoltolautakunnille asettamista velvollisuuksista. Kokousväen kerrottiin todenneen ”lain antavan huoltolautakunnille huomattavasti lisää työtä”.

Oulussa esitelmöitiin Pohjois-Suomen huoltoväen luentopäivillä heinäkuun 10–12. päivä. Luentoja pidettiin mm. ”suurkaupunkien lastensuojelutyöstä”, kotipaikkaoikeuskysymyksistä, laitoshoidosta aiheutuvista korvauskysymyksistä ja huoltolakien käytäntöön soveltamisesta.

________________________________________________________________________

 

Ulkomaan kuulumisia

 

Frankfurtissa 12–18. kesäkuuta pidetystä Kansainvälisestä lastensuojelukongressista uutisoitiin useamman sivun artikkelissa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kongressikaupungin Frankfurt am Mainin todettiin olevan ”erityisen ansioitunut” lastensuojelualalla, ja kaupunkiin kerrottiinkin kerääntyneen ”monisatainen joukko työntekijöitä lastensuojelun ja nuorisohuollon eri työsaroilta”.

Kongressi jakautui sosiaalilääketieteelliseen, sosiaalipedagogiseen ja sosiaalijuridiseen jaostoon.

Eri maiden selostukset jaettiin osanottajille kirjan muodossa ja Suomen koskevista selostuksista olivat huolehtineet ylitirehtööri E. Böök, ylitarkastaja J. H. Tunkelo, tohtori B. Nyberg ja johtajatar Ida Paaso.

Yleiskokoukselle esitetyt eri maiden selostukset käsittelivät muun muassa lapsen vaikutusta raha- ja veropolitiikkaan ja syntyväisyyden alenemista. Monien valtioiden mainittiin olevan valmiita ”pitkällekin meneviin rahallisiin uhrauksiin, joiden avulla luulevat voivansa vaikuttaa syntyväisyyden kohoamiseen ja antavat auliisti varoja yleisen kuolleisuuden ja varsinkin lasten kuolleisuuden pienentämiseksi”.

Sosiaalilääketieteellisellä jaostolla oli käsiteltävänä lasten raajarikkoisuuden varhaistoteaminen ja ripeä hoitaminen. Jaoston kerrottiin todenneen, että ”varhaisen toteamisen ja hoidon on tähän asti kuitenkin tehnyt tyhjäksi ensiksikin se seikka, että lääkärien, hoitajattarien, opettajien ym. lasten kanssa tekemisiin tulevien henkilöiden ortopedinen koulutus on ollut heikko”.

Kongressi, sen lukuisat, ilmaiset juhlatilaisuudet – niin kuin kolme retkeilypäivääkin – mainittiin olleen ”ensiluokkaisesti, saksalaisen täsmällisesti järjestetyt”.